Kainuun-kesätyökeikka motivoi minua sivistämään itseäni legendaarisen kulttuuri-ihmisen ja lääkärin Elias Lönnrotin tarinasta. Vaikka kansamme merkkihenkilöistä puhutaan kouluissa, olivat tietoni jo ehtineet nolosti huveta.
Elias Lönnrot syntyi 1802 Sammatissa köyhälle alkoholisoituneelle räätälille ja tämän katkeroituneelle vaimolle. Elämäkerta mainitsee mielenkiintoisena yksityiskohtana, että Eliaksen veljille annettiin toiveena ylempään sosiaaliluokkaan noususta mahtipontisia kaksoisnimiä kuten Henrik Juhana, mutta Eliasta kasteelle vienyt seniili naapurinmuori unohti matkalla vanhempien päättämän nimen, joten kappalainen valitsi summamutikassa kalenterista profeetta Eliaan nimen.
Vanhemmat päätyivät lähettämään Eliaksen koulutettavaksi. Hänen päädyttyään rahapulassa tuskaillen Porvoon lukioon onnekas sattuma puuttui peliin: latinantaitoisena hän pääsi töihin apteekkiin Hämeenlinnaan, ja siellä häntä alkoi taloudellisesti tukea piirilääkäri Sabelli. Ylioppilastutkinnon suoritettuaan Lönnrot aloitti opinnot Turun akatemiassa 1822, samana vuonna kuin Snellman ja Runeberg – pienet piirit suomalaisilla sankareilla! Turun palettua Lönnrot aloitti 1928 lääketieteen opinnot Helsingissä ja valmistui 1832. Hän teki jo ylioppilasaikanaan niitä runonkeruumatkoja, jotka myöhemmin, vuonna 1835, poikivat Kalevalan julkaisun.
Lönnrot toimi Kajaanissa piirilääkärinä 1833–1854, mutta hänen intohimonsa ei kohdistunut lääkärintoimeen vaan vanhaan suomalaiseen runoperintöön. Se sai hänet välistä niin pauloihinsa, että hän oikein kirosi sitä. Runojen perässä hän teki paljon runonkeruureissuja ja julkaisi Uuden Kalevalan 1849.
Lönnrot oli elämäkerran mukaan erittäin ahkera mies ja julkaisi käsittämättömän paljon: Hän kirjoitti lehtiin ja julkaisi muun muassa omaa Mehiläinen-aikakauslehteään, jota elämäkerta kuvaa “uranuurtajaksi”. Lönnrot otti lehdissä varsin voimakkaasti kantaa suomenkielisen kulttuurin puolesta, mutta varoi hieman venäläisiä viranomaisia, jotka kontrolloivat välistä tiukastikin suomalaista yhteiskuntaa. Lehtikirjoitusten lisäksi Lönnrot toimitti, suomensi ja ruotsinsi valtavasti kirjoja ja kirjasia mm. kansanrunoudesta, lääke- ja oikeustieteestä sekä – suomen kielen professoriksi päästyään – huomattavalla ahkeruudella ja pitkäjänteisyydellä Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan osissa 1866–1880.
Lönnrotin perhe-elämässä oli traagisia puolia. Hänen lapsistaan kaikki yhtä tytärtä lukuunottamatta kuolivat nuorena. Vaimo Maria o.s. Piponiuskin kuoli melko nuorena, kun Lönnrot ehti itse melkein 82 vuoden ikään.
Millainen Elias Lönnrot oli? Elämäkerta tietää kertoa, että hän, Snellman ja etenkin Runeberg olivat jo omana aikanaan hyvin arvostettuja. He herättelivät suomalaisissa kansallistuntoa ja ovat muokanneet voimakkaasti kansamme kulttuuriperintöä ja mielenmaisemaa.
Lönnrot oli kuitenkin vaatimaton mies. Hän kavahti kaikkia hänelle suunnattuja huomionosoituksia, joita oli lopulta varsin paljon, kun arvostus häntä kohtaan lisääntyi. Hän ei koskaan muuttunut ylimykseksi vaan muisti heikot lähtökohtansa.
Lönnrotilla oli huumorintajua, ja älykästä ironiaa hän käytti myös aseena. Elämäkerta todistaa monista hauskoista sutkauksista: “Ei paska punniten parane”, hän sanoi vaatimattomasti, kun ylioppilaat kantoivat häntä kultatuolissa hänen 70-vuotisjuhlissaan.
Monena mies eläessänsä on kiehtova ja pohdiskelevan realistinen kuvaus suomalaisen suurmiehen vaiheista. Se saa miettimään, kuinka paljon meiltä puuttuisi ilman Lönnrotia – alkaen sanoista kuten “kirjallisuus” (Lönnrothan oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustajia.)
Vielä pari huomiota kirjasta:
- Lääketieteen kandidaatiksi päästyään Lönnrotia houkuteltiin lääkärin hommiin Hämeenlinnaan – ruokapalkalla! Kirjan mukaan tämä saattaa osittain heijastella lääkärin ammatin huonoa arvostusta aikanaan (kauheaa!). Lönnrot kieltäytyi tarjouksesta ivallisella kirjeellä.
- Lapin-reissulla saamelaiset pitivät Lönnrotia noitana ja kieltäytyivät antamasta tälle ruokaa. Lönnrot teki klassisen tempun: katsoi almanakastaan, milloin auringonpimennys tulisi, ja esitti sitten noituvansa pimeyden. Jo tarjottiin ruokaa vastineeksi valosta.
Krooninen äly 
Jätä kommentti