Kirjoittajan arkistot: perttuk

Dan Brown: Meteoriitti

Dan Brownin kirjoitustyyliä arvostellaan ja joskus ivataankin. Mutta on hän joissain asioissa eteväkin. Tunnistin hänen kolmannessa romaanissaan Meteoriitissa hänen persoonallisen kädenjälkensä, saman kuin läpimurtoteoksessa Da Vinci -koodi ja muissa.

Meteoriitin alkupuolisko on rauhallista juonenkehittelyä. Kirjan päähenkilö, tiedustelupalvelu NRO:n analyytikko Rachel Sexton, saa salaisen tehtävän itseltään presidentiltä. Lukijalle esitellään myös Rachelin isä, presidentiksi halajava häikäilemätön senaattori Sedgewick Sexton, ja tämän etevä nuori avustaja Gabrielle Ashe.

MeteoriittiRachel pääsee tekemisiin hyvin ainutlaatuisen ja ihmiskunnan historiaa mullistavan meteoriitin kanssa, mutta meteoriitin ympärillä velloo voimakkaita poliittisia intressejä – ja pian Rachel ja tiedemiehet saavatkin pelätä henkensä edestä. Samalla Washington D.C.:ssä pelataan salakähmäistä poliittista peliä ja pannaan ihmisten luotettavuus testiin. Toiminta kiihtyy kirjan loppupuolella niin, ettei opusta malttaisi laskea kädestään. Huimia paljastuksia kumoavat uudet huimat paljastukset taitavat olla Brownin tavaramerkki, sillä Meteoriitti iskee niillä samaan tapaan kuin Enkelit ja demonit ja Inferno.

Suosittelen Meteoriittia niille, jotka ovat viihtyneet Robert Langdonin seikkailujen parissa.

Mainokset

Transseksuaalinen vai transsukupuolinen?

Sanavalinnat ja sanojen määritelmät näyttäytyvät toisinaan yllättävänkin arkoina seikkoina ideologisessa ja poliittisessa keskustelussa. Joskus näyttää siltä, että niin sanotun ideologisen oikeakielisyyden vaalijat ovat hakoteillä omien perustelujensa kanssa, kuten esimerkiksi transsukupuolisuuden tapauksessa. Lähestyn asiaa nyt puhtaasti kielitieteellisestä näkökulmasta ilman paneutumista itse asiaan.

Transsukupuolisuus eli transseksuaalisuus tarkoittaa ilmiötä, jossa henkilö kokee sukupuolensa olevan vastakkainen kuin mikä objektiivisesti katsoen on hänen biologinen sukupuolensa. Transseksuaalisuus on alkuperäinen termi, transsukupuolisuus on tullut kielenkäyttöön myöhemmin. Terminologisella muutoksella vaikuttaisi mielenkiintoisesti olevan aivan erilainen tausta englanninkielisessä maailmassa kuin suomen kielessä.

Englannin kielessä on kaksi eri sanaa sukupuolelle, gender ja sex. Näillä ajatellaan olevan sellainen ero, että gender sisältää ihmisen sukupuoliin, mies ja nainen, sisältyvän sosiaalisen ja kulttuurisen näkökohdan, kun taas sex viittaisi biologiseen sukupuoleen, koiras ja naaras tai miespuolinen ja naispuolinen. Tämä ei ole millään muotoa kiistaton erottelu, ja sanat gender ja sex ovatkin usein englannin kielessä käytännössä synonyymejä.

Transsexual-termin tilalle tuotiin kuitenkin transgender, koska katsottiin, että se kuvastaa paremmin ilmiön kulttuurista ja sosiaalista luonnetta. Olen törmännyt myös selitykseen, että transsexual viittaisi henkilöön, joka niin sanotusti korjaa/vaihtaa sukupuoltaan (eli käy läpi sukuelinkirurgisia toimenpiteitä), kun taas transgender ei välttämättä tätä tee, vaan pelkkä vastakkaisen sukupuolen mielenmaisema tekee jo ihmisestä transsukupuolisen.

Mielenkiintoisesti gender ja sex eivät etymologisesti sisältäen viittaa yllä mainittuihin eroihin – ja molemmat yhdessä taas sopivat suomen kielen sukupuoli-termin kanssa yhteen. Gender nimittäin tulee latinan sanasta genus, joka on etymologisesti sukua (pun intended) sanalle gens ’suku’; sex taas tulee sanasta sexus, joka on sukua leikkaamista tarkoittavalle sanalle (ajattele puolittamista, jolloin saat näistä kahdesta latinan termistä sanan sukupuoli).

ExisTrans' (70) - 06Oct07, Paris (France)

Parhaita kuvituskuvia ovat nämä, joista ei oikein ymmärrä, miksi niissä on jokin aiheeseen liittyvä tägi, tässä tapauksessa ”transsexuality”. (Philippe Leroyer 2007) (CC BY-NC-ND 2.0)

Nyt päästään suomen kieleen. Lääketieteellisen Aikakauskirja Duodecimin katsauksessaan Kaltiala-Heino ym. (2015) kirjoittavat epätarkasti: ”Transseksuaalisuus on kuitenkin terminä harhaanjohtava, koska se johtaa ajattelemaan, että kyseessä olisi seksuaalisuuteen liittyvä ilmiö.” Lääkärilehdessä Mattila (2008) on ilmaissut asian osuvammin: ”Transseksuaalisuus-termi on kuitenkin ontuva, koska suomen kielessä seksuaalisuus-sana sisältää vahvan viittauksen seksuaalitoimintoihin ja seksuaaliseen suuntautumiseen.”

Transseksuaalisuus ei siis ole terminä mitenkään virheellinen. Tässä on tärkeää huomioida, että seksuaalinen on yksinkertaisesti vierasperäinen sana, jonka suomennos on ’sukupuolinen’. Seksuaalinen ei tarkoita ’seksiin liittyvä’ vaan ’sukupuoleen liittyvä’. Seksuaalinen ei tule sanasta seksi vaan sanasta sexus, ’sukupuoli’. Sen sijaan, että seksi-sana olisi johtanut sanaan seksuaalinen, seksi on lyhennetty sanoista seksuaalinen kanssakäyminen – vastaavasti englannin sana sex merkityksessä ’seksi’ on vain lyhennys sanalle sexual intercourse, eikä se siis ole sama kuin sukupuolta tarkoittava sex.

Transsukupuolinen-sanassa on itse asiassa jotain vikaa verrattuna transseksuaaliseen: transsukupuolinen yhdistää kaksi eri kieltä sekaisin. Tämä on muuten perustelu, jolla monia muitakin sanoja on kritisoitu – mielenkiintoisesti esimerkiksi sanaa homoseksuaalinen, joka yhdistää kreikan ’samaa’ tarkoittavan homo- etuliitteen ja latinan sexuksen. (Toinen vika sanassa on se, että sehän tarkoittaisi kirjaimellisesti vain ’samansukupuolista’ eikä oikeastaan viittaa suuntautumiseen mitenkään. Tässä mielessä sana homofilia olisi ollut parempi, ja se onkin ollut monissa kielissä käytössä, mutta nykyään sitä ei varmaan sovi käyttää, koska homoseksuaalisuutta ei luokitella parafiliaksi eli seksuaaliseksi kohdehäiriöksi.)

Minusta tämä kielten sekoittaminen olisikin hyvä korjata. Käytettäisiin sanaa transseksuaalinen tai sitten keksittäisiin jokin koko sanan suomennos – oma ehdotukseni: ylityssukupuolinen.

Olen yleensä tarkka sanavalinnoistani ja huomioin mielelläni sanojen mahdolliset todelliset vivahde-erot, mutta keinotekoisista eroista kuten transseksuaalisen ja transsukupuolisen välillä en välittäisi. Jatkossa voin linkata tämän blogimerkintäni, jos joku alkaa urputtaa sanavalinnastani 🙂 (ammatillisesti noudatan tietenkin yleistä käytäntöä jo hienovaraisuudenkin takia).


Kuvablogi: Krakova

Krakovassa oli viime viikolla melkein yhtä lämmintä kuin Suomessa. En valitettavasti onnistunut saamaan matkaseuraa reissulleni, josta puolet kului yleislääketieteen WONCA Europe -konferenssiin osallistuen. Yksin matkustaminen ei koetellut minua yhtä kovalla kädellä kuin viimesyksyinen matkani Wittenbergiin, ja positiivista oli, että sain pysähtyä kaikessa rauhassa omaan tahtiini nähtävyyksien äärelle.

Majoituin BC 29 -nimisessä huoneistohotellissa Kazimierzissä eli vanhassa juutalaiskaupunginosassa, josta on tullut Krakovan trendikkäin kaupunginosa. Viihdyin hyvin viikonlopun meluja lukuun ottamatta.

Hotellin ikkunasta oli hieno näkymä Kristuksen ruumiin basilikaa kohti.

Puolassa katolisuus elää vahvana, ja koreat, hyvin pidetyt kirkot olivat Krakovassa suosittuja nähtävyyksiä. Tässä kuva em. kirkon sisältä. Luterilaista katolinen meininki hämmentää: mitä virkaa kaikilla sivualttareilla on ja miten hartaudenharjoittaja voisi keskittyä kaiken tuon kullan, koristeen ja taiteen keskellä? Bazylika Bożego Ciała

Toinen sisäpuoleltakin näkemäni kirkko oli Pyhien Pietarin ja Paavalin kirkko. Oletettavasti apostoleista juuri Pietarin ja Paavalin patsaat olivat nauttineet painepesusta, kun muiden oli annettu vapaammin patinoitua. Kościół Świętych Apostołów Piotra i Pawła

Myös Pietarin ja Paavalin interiöörin taide oli päätä huimaavaa, ja pääsinpä myös laskeutumaan jännittävälle seikkailulle kirkon kryptaan. Mainitaan vielä, että kirkot olivat myös lompakolle ystävällisiä nähtävyyksiä – vapaa pääsy. Ulkopuolella kyltit varoittivat aiheuttamasta häiriötä, mikäli jumalanpalvelus olisi meneillään.

Kyllähän niistä kirkoistakin kyllikseen saa jossain vaiheessa, mutta en voi olla mainitsematta Euroopan suurimman keskiaikaisen torin laidalla sijaitsevaa Pyhän Marian basilikaa. Kuulin siellä tämän lontoolaiskuoron (London Oriana Choir) ilmaiskonsertin, jossa esitettiin mm. Palestrinan ja nykysäveltäjienkin tuotantoa. Kokemus hulppeassa kirkossa oli sanoinkuvaamaton, enkä ryhtynyt sitä kameroinkaan kuvaamaan, oli parempi vain tarttua hetkeen. Voin näyttää vain tämän alkulämmittelykuvan.

Krakovan suosituimpia nähtävyyksiä on Wawelin kuninkaallinen linna. Nykyisin valtionpäämiehenä on presidentti, mutta menneiden vuosisatojen loistoa voi muistella esimerkiksi linnanmäellä, jolla on useita maksullisia kierroksia, joista valita. Sekä tuo maksuton katedraali, jonka kiersin. Katedraali näkyy panoraamakuvan keskivaiheilla. Etualalla taas mies, joka disintegroitui kamerani panoraamaominaisuuden teknisten rajoitteiden vuoksi. Ei olisi kannattanut liikkua kuvan etualalla! 🙂

Veiksel-joen silta kylpee ilta-auringossa. Wisła

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin!


Nina George: Pieni kirjapuoti Pariisissa

Kokeilin ensimmäistä kertaa elämässäni* äänikirjaa, ja sen inspiroimana tämä blogimerkintänikin on kokeileva: tarjoan sen samassa formaatissa.

*) Oikeastaan minulla oli lapsena Miina ja Manu -kirjoja ja muita sellaisia kasetteina, eli ei tässä ollutkaan kyse uuden kokeilemisesta vaan lapsuuteen taantumisesta.

Opin Pientä kirjapuotia Pariisissa lukiessani, että äänikirja on äänitteenä taideteos itsessään. Yksi lukija puhuu omalla persoonallaan eri tunnelmien kuvauksia ja erilaisten hahmojen sanoja. Siihen vaaditaan lahjoja! Kustantajan on valittava kulloisenkin kirjan ”kuuloinen” lukija. Pienen kirjapuodin Pariisissa tapauksessa Bazar on tehnyt oivan valinnan. Erja Mannon äänessä on sopivasti rentoutta ja huumorin karetta tällaiseen sadunomaiseen, romantisoituun ja elämänmyönteiseen kertomukseen.

Tarinasta irtosi minulle vain murto-osa, koska kuuntelin sen läpi ajaessani työmatkoja. Äänikirjaan on vaikea keskittyä, sillä sen lisäksi että tarkkailen liikennettä, ajatus harhailee odottamattoman kaoottisesti arkipäivän asioissa. Pohdin, etten kostuisi juuri enempää kirjan kuuntelemisesta linja-auton kyydissä, sillä jokin sitä keskittymistä aina veisi.

Pieni kirjapuoti PariisissaPaljon Nina Georgen romaanista jäi siis huomaamatta, mutta pääpiirteissään juoni on tämä: Monsieur Perdu on ”kirjallisuusapteekkari”, kirjoja ihmisten sydänsurujen hoitoon sun muihin tarpeisiin myyvä viisikymppinen vanhapoika. Nuorempana hänellä oli ollut iki-ihana rakkaussuhde viinitarhurin vaimoon Manoniin, jolle yksi mies ei ollut riittänyt. Manonin sydäntä särkevä menettäminen kahtakymmentä vuotta aiemmin palasi nyt Perdun tietoisuuteen erään nuorukaisen löytäessä hänen kirjallisuusapteekistaan Manonin viimeisen, tuolloin lukematta jääneen, kirjeen. Tästä saa alkunsa Perdun seikkailun- ja kirjallisuusviitteentäyteinen matka jokiproomulla Provenceen.

Pidin kirjan kauniista ajatuksista ja kepeästä leikittelystä. George kuvaa yleismaailmallisia elämän ilmiöitä oivaltavasti. Pieni kirjapuoti Pariisissa on juuri sitä, mitä klassiselta ranskalaiselta romaanilta odottaisi – vaikkakin George on saksalainen.

Ainakin tässä tapauksessa äänikirja on onnistunut formaatti, mutta missä olosuhteissa siihen jaksaisi keskittyä paremmin? Ehkä ainoa oikea tapa kuunnella kirjoja onkin oman kultsipuppelin lukemana vuoteessa ennen nukkumaanmenoa… Tai sitten yritän tällä virkkeellä vain jäljitellä Georgen välillä yltiöromanttista tyyliä ;).


Humina

Hulluksi tulemisen pelko ja hulluksi luulluksi tulemisen pelko. Molemmat vähän nostivat päätään, kun aloin kuulla ääniä. (Tai erästä ääntä.) Nyt kuitenkin uskallan kirjoittaa siitä, koska sain kuulla, etten ole yksin.

YouTube-video tiesi kertoa, että 2 % ihmisistä pystyy kuulemaan mystisen huminan (tai hurinan), jonka syntymekanismista ei ole tietoa. Sitä esiintyy videon mukaan esikaupunkialueilla – sopii kuvaan. Monenlaista mahdollista syytä huminalle on ehdotettu, esimerkiksi että se saattaisi liittyä jotenkin sähkömagneettisiin kenttiin. Kyseessä ei selvästikään ole tinnitus, kun kerran sen on voitu todeta kuuluvan vain tietyissä paikoissa. Humina on voimakkaampaa yöllä kuin päivällä. Sen kuulevat ihmiset ovat raportoineet esimerkiksi unen häiriintymistä.

Häiritsevä ääni, jonka lähde on tuntematon, on ahdistava tai jopa pelottava. Itseäni humina järkytti niin paljon, että muistan varmuudella ensimmäisen kerran, kun se herätti: 1.3.2017 vastaisena yönä. Minulla on myös useita päiväkirjamerkintöjä siitä. — Tässä se nähdään, että omaan muistiinsa ei voi luottaa. Päiväkirjassani ensimmäinen merkintä koskeekin 10.3.2017 vastaista yötä. (Sivuhuomautuksena mainittakoon tutkimus, jossa kysyttiin ihmisiltä, missä he olivat WTC:n terrori-iskujen tapahtuessa. Vuorenvarmana vastanneista ihmisistä todella suurella osalla oli valemuisto, sillä objektiiviset todisteet osoittivat heidän todellisen sijaintinsa olleen muu kuin heidän muistamansa.)

Videolla tuota ääntä kuvaillaan dieselmoottorin käyntiääneksi. Itsekin epäilin sitä ensin moottoriajoneuvon ääneksi. Taisin ajatella kaukaista helikopteria. Päiväkirjastani 10.3.2017:

Viime yönä klo 2.45 maissa kylkeä kääntäessäni huomasin ärsyttävän surinan/huminan. Tuli ulkoa, muuttui ikkunan avatessani kirkkaammaksi. Lähde jäi mysteeriksi. Ärsytti. Laitoin korvatulpan.

Ilmiön toistuessa jouduin nukkumaan muutaman ei-peräkkäisen yön olohuoneen sohvalla. Ääni kyllä kuului olohuoneessakin, mutta ei niin voimakkaana kuin makuuhuoneessa. Ilmiö on ollut sillä lailla epäjohdonmukainen, että sen voimakkuus on vaihdellut yöstä toiseen, ja monesti se on esiintynyt vain yksittäisinä öinä ilman mitään peräkkäisyyttä. Huminan tutkimisessa minua on auttanut se, että minulla on vain yksi kuuleva korva: olen joutessani keskellä yötä kävellyt seinänviertä ja kuulostellut äänen suuntaa. Humina tuntui jotenkin resonoivan makuuhuoneeni isossa ikkunassa. Toisekseen se kuulosti resonoivan olohuoneen seinärakenteissa ja kuului pieneltä olohuoneen seinän alueelta kirkkaana ja korkeana, kun se muuten on varsin matala ääni.

Kuvaavasti äänen häiritsevyydestä kertoo, että yksittäisten olohuoneyöpymisten lisäksi se sai minut järjestelemään makuuhuonettani uusiksi.

Kuin kunnon sähköallergikko, huomioin mahdollisena huminan lähteenä taloni vieressä olevan muuntamon. Lisäksi mieleen tuli parinsadan metrin päässä oleva kaukolämpöasema – huminan voimakkuuden vaihtelu eri öinä ja monet huminattomat yöt voisivat selittyä sillä, että tuulen suunta vaihtelee – mutta mielestäni huminaa on esiintynyt myös kesällä, jolloin kaukolämpötuotanto lienee varsin pientä.

Humina

Kuva: wakingphotolife (Flickr)

Wikipediassakin on oma artikkelinsa tästä huminasta (löytyy myös hyvin suppeasti suomeksi). Sen keskeisenä viestinä näyttäisi olevan, että humina syntyy todennäköisesti eri mekanismeilla eri paikoissa. Tämä selittää erilaiset ominaisuudet, kuten että toisissa tapauksissa korvatulpat auttavat ja toisissa ei. On huomionarvoista, että pitkällä matkalla äänistä suodattuu korkeita taajuuksia pois, jolloin jäljelle jää matalaa huminaa. Tosi jännä tieto on, että ikäryhmistä keski-ikäiset vaikuttavat havaitsevan huminan todennäköisimmin. Mikä sen selittäisi, kun lapsilla on kuitenkin oletettavasti tarkin kuulo ja laajin taajuuskaista? Ehkä vielä jännempää on, että eri paikoissa huminan kuulevien ihmisten sukupuolijakauma vaihtelee.

Kuten videon YouTube-persoonallisuus vitsailee, nämä ovat ”kaikkien aikojen pahimmat arpajaiset”. Onneksi lisätieto tässä tapauksessa vähentää eikä lisää tuskaa. Eikä tuo mystinen ääni ole edes häirinnyt viime viikkoina. Alussa varmaan eniten huolestuttikin se mahdollisuus, että nukkumarauhan häiritsijä rupeaisi kiusaamaan joka yö.


%d bloggers like this: