Avainsana-arkisto: vihapuhe

Laatikon ulkopuolella: Voisiko sananvapaus olla absoluuttista?

Monet pitävät sananvapauden rajoittamista perusteltuna silloin, kun on kyse pyhäinhäväistyksestä, vihan levittämisestä, syrjimisestä tai huijaamisesta. Nämä perustelut ovat läsnä länsimaisten demokratioiden lainsäädännössäkin.

Kaikissa näissä rajoittamisperusteissa on sama ongelma: niitä ei voida soveltaa tasapuolisesti eri tahoihin, eli oikeus ei ole sokea. Jos sananvapauden rajoittaminen tapahtuu puolueellisesti, se synnyttää katkeruutta ja vihaa ja kannustaa vaikuttamaan laittomin keinoin yhteiskuntajärjestyksen ulkopuolella. Laaja sananvapaus sen sijaan vakauttaa yhteiskuntaa.

Oikeus on sokea

Olen uskovainen mies enkä todellakaan halua, että maassamme levitetään jumalanpilkkaa. On kuitenkin käynyt selväksi, ettei jumalanpilkkalakimme suojaa kristinuskon pyhiä asioita läheskään niin valppaasti kuin islamin. Vielä vähemmän kuin jumalanpilkan hyväksyvää yhteiskuntaa haluan yhteiskuntaa, jossa oma vakaumukseni on erityisen heikossa suojeluksessa muihin vakaumuksiin verrattuna.

Viha on paha asia; kaikkien pitäisi rakastaa toisiaan. Mutta raainta on poliittisten edistyksellisten, siis vihervasemmiston, ”pyhä” viha, oikeutettu viha, joka hehkuu suvaitsemattomia kohtaan. Progressiiviset sanovat, ettei suvaitsemattomuutta pidä suvaita. Mutta he määrittelevät suvaitsemattomuuden kovin lavealla kädellä. Uhriutumisretoriikkansa avulla he kääntävät kuitenkin oikeuslaitoksen puolelleen ”suvaitsemattomia” rankaisemaan.

Miksi pitäisi sietää syrjivää puhetta, jossa vähätellään ihmisiä heidän sukupuolensa, rotunsa, seksuaalisen suuntautumisensa tai muun sellaisen olennaisen ominaisuuden perusteella? Viime aikoina on monesti toisteltu mantraa, että omalla sananvapaudella ei saa rajoittaa muiden vapauksia. Mutta eihän sananvapauden käyttö muiden oikeuksia rajoita! Kaikkien ihmisoikeudet pysyvät voimassa, sanoi kuka tahansa mitä tahansa.

Suomessa ja ympäri maailman on keskusteltu viime aikoina paljon valemedioista. Laajan sananvapauden hyvä puoli on kuitenkin se, että valheellista tietoa vastaan on mahdollista hyökätä julkisesti. Toisaalta oikeuslaitos on rajoittanut myös tosiasioiden julkaisemista aiemmin mainituilla perusteilla… Toinen näkökohta on, että objektiivista totuutta harvoin saavutetaan, kun on kyse poliittis-ideologisesta keskustelusta. Jos MV-lehti on valemedia niin entä sitten YLE, joka väitti, että Donald Trumpin valtaannousun myötä ulkoministeriössä tapahtui ”joukkopako”, kun kokeneet virkamiehet erosivat vastalauseena? Todellisuudessa eroanomusten jättäminen hallinnon vaihtuessa lienee osittain normaali käytäntö, ja ministeriön johdon vaihtumisen syyt ovat moninaiset ja osin epäselvät.

Miten voisi toimia yhteiskunta, jossa sananvapaus olisi turvattu absoluuttisesti? Jossa mikään yllä mainituista perusteista ei kelpaisi sananvapauden rajoittamiseen? Nyt joudumme ajattelemaan laatikon ulkopuolella (outside the box), emmekä saa koskaan tietää, millainen anarkia tuollaisessa yhteiskunnassa todellisuudessa vallitsisi – ellemme sitten ota absoluuttista sananvapautta kokeiluun.

Nähdäkseni ongelmana nykyisessä rajoittavassa sananvapauskäsityksessä on kyvyttömyys erotella toisistaan kahta erillistä asiaa: sitä, mikä on laitonta ja sitä, mikä on moraalitonta. Moniarvoisessa yhteiskunnassa emme lailla sanele, mikä on moraalitonta, vaan varmistamme lailla ihmisille mahdollisimman tasapuolisesti mahdollisimman rajoittamattomat vapaudet elää sellaista elämää, jonka he itse uskovat olevan moraalisesti hyvää.

Retoriikka ”saako muka sanoa mitä tahansa?” on juuri lainsäädännön ja moraalin väärää sekoittamista. Siihen voidaan vastata: ei tietenkään saa (moraalisesti), mutta ei minkään sanomisesta pidä käräjille joutua.

Oikeusjärjestelmä ei saa demokraattisessa oikeusvaltiossa tuomita sanomisia sen perusteella, sopivatko ne oikeusistuimen omiin tai yhteiskunnan vallitseviin moraalikäsityksiin. On kohdeltava samalla lailla Sebastian Tynkkysen lausahdusta ”islam on kitkettävä Suomesta”, mahdollista vapaa-ajattelijan lausahdusta ”kristinusko on kitkettävä Suomesta” sekä tolkun ihmisen lausahdusta ”uusnatsismi on kitkettävä Suomesta”. Ensiksi mainitun lausahduksen osalta apulaisvaltakunnansyyttäjä ja käräjäoikeus päättivät tulkita, että siinä vaaditaan kaikkien islamia kannattavien ihmisten poistamista maastamme syrjivästi, uskontonsa perusteella.

Absoluuttisen sananvapauden yhteiskunnassa minkään asian sanominen ei sinänsä olisi laitonta. (On muuten hyvä huomata, että meidän omassa todellisessakaan yhteiskunnassamme ei sananvapaudella ole kielletty loukkaavien asioiden sanomista, vaan sananvapauden määritellään sisältävän myös ihmisiä loukkaavien ajatusten esittämisen.) Kuitenkin on selvää, ettei aivan minkä tahansa asian sanominen aivan missä tahansa tilanteessa olisi sallittua. Hyvä käsitys ”sananvapauden rajoituksista” yhteiskunnassa, jossa on ”rajaton sananvapaus”, saadaan Yhdysvaltain korkeimman oikeuden tuomari Oliver Wendell Jones nuoremman perusteluista vuonna 1919 annettuun sananvapaustuomioon. Hän käytti fraasia ”shouting fire in a crowded theater”, ’sanan tulipalo huutaminen tupaten täydessä teatterissa’.

Tähän väliin en voi olla mainitsematta, että poliittisten edistyksellisten vihaama konservatiivikommentaattori Milo Yiannopoulos joutui tällaisen raukkamaisen tempun uhriksi Yhdysvaltain yliopistokiertueellaan – tempun tarkoituksena oli, ironista kyllä, estää häntä käyttämästä sananvapauttaan.

Tulipalon huutaminen tupaten täydessä teatterissa viittaa siis siihen, että tällainen tulipalohuijaus aiheuttaisi pakokauhun, ihmiset rynnistäisivät ulos ja saattaisvat vaikka talloa jalkoihin jäävät kuoliaaksi. Satoja ihmisiä onkin kuollut tällaisissa todellisissa tapauksissa.

Tällainen sananvapauden rajoitus on aina oikein: kielto aiheuttaa todennettavissa olevaa vahinkoa. (Nimenomaan konkreettista vahinkoa, joka on suurempi kuin ihmisten sananvapauden rajoittamisen tuottama vahinko.) Tämä ei oikeastaan ole sananvapauden rajoittamista, koska ei kielletä puhumista vaan vahingon aiheuttaminen, ja tuon vahingonhan voi aiheuttaa millä tavoin tahansa; sananvapauden käyttö on vain yksi monista mahdollisista välineistä, jotka ovat epäolennaisia lopputuloksen kannalta.

Ihmisten loukkaantuminen ei ole todennettavaa vahinkoa, ellei sitten kyseessä ole vaikkapa kiusanteko, joka kohdistuu jotakuta itsemurhan partaalla olevaa vakavasti masentunutta yksilöä vastaan. Miksi vaikkapa homojen haukkuminen täysilaidallisella asiatonta puhetta olisi sallittua? Koska yhtä lailla vastakkaisten asioiden sanominen olisi sallittua. Laaja sananvapaus mahdollistaa myös asiattomien hyökkäyksien torjumisen vastahyökkäyksellä. Ja voidaan edelleen todeta, että absoluuttisen sananvapauden kannattaminen ei tarkoita tuollaisten asiattomien puheenvuorojen kannattamista. Ne säilyvät moraalittomina, vaikka niistä ei oikeusistuimissa rangaistakaan.

Vastakkaisten asioiden sanominen on nytkin sallittua. Miksi ei riittänyt, että suvaitsevaisto olisi julkaissut Sebastian Tynkkysen kirjoitukselle vastakkaisia argumentteja puolustaakseen islamin noudattamista maassamme? Tulee väistämättä mieleen, että vastapuolella ei ehkä ollutkaan riittäviä järkiargumentteja, joten Tynkkysen näkemys piti torjua sensuurin kautta.

Lyhyellä aikavälillä rajoittamattoman sananvapauden käyttöönoton häviäjiä olisivat progressiiviset, siis vihervasemmistolaiset, aktivistit. Hehän eivät enää voisi viedä itselleen epämiellyttäviä puheenvuoroja uhriutuen oikeusistuinten tuomittaviksi. Mutta heidänkin kannattaisi kannattaa laajaa sananvapautta, koska vastustaminen olisi lyhytnäköistä. Vaikka juuri nyt yhteiskunta ei uhkaisikaan heidän sananvapauttaan, sellainenkin tilanne on tulevaisuudessa kuviteltavissa.

Todettakoon näin laatikon ulkopuolella ollessamme, että ei se absoluuttinen sananvapaus mikään elinehto ole. Ei demokraattisessa, yksilönvapauksia vaalivassa oikeusvaltiossa eläminen ole välttämätöntä, eikä ehkä edes erityisen hyvä asia; sovinnaisuuttamme vain olemme siihen tuudittautuneet.


Noteerattua

  1. Viharikollisuus on romahtanut Suomessa. Viharikoksiksi luokiteltavia rikoksia tehtiin viime vuonna vähemmän kuin moneen vuoteen. Homma-forumilla tiedettiin kertoa, että uusimmassa tilastossa viharikoksia ei enää ole tilastoitu tekijänsä syntyperän mukaan. Oliko liian kiusallista/poliittisesti epäkorrektia, että ulkomaalaissyntyiset ovat viharikostenkin tekijöinä yliedustettuja?
  2. Sen sijaan viime vuonna tehtiin ennätys kasvihuonepäästöjen määrässä. “Asiantuntijat” “tietävät” kertoa tämän johtavan merenpinnan nousuun ja myrskyihin.
  3. Oikeusministeriö suuntaa äänestyskatastrofista toiseen. Kaikessa hiljaisuudessa ollaan valmistelemassa Internet-äänestystä. Raoul Plommer on aivan oikeassa siinä, että nettiäänestyksessä ei vaalisalaisuudesta voi olla varmuutta. Sähköisessä äänestyksessä ei ole ylipäänsä varmuutta edes vaalituloksesta, kuten olen aiemmin kirjoittanut. (Kirjoitin aiheesta jo ennen sitä katastrofia.) Sähköisellä äänestämisellä ei ole todellisia etuja; sitä ajetaan “tekniikkaa tekniikan vuoksi” -mentaliteetilla.

Disaster relief exercise | UCL Mathematical and Physical Sciences

Ilmasto- vai vaalikatastrofi?


Vihapuhe

ilmaisua, jolla levitetään, yllytetään, edistetään tai oikeutetaan rotuviha, muukalaisviha, antisemitismi tai muunlainen viha, joka perustuu suvaitsemattomuuteen

– vihapuheen määritelmä Euroopan neuvoston ministerikomitean mukaan

“Vihapuhe” on jälleen yksi leimakirves tai hihasta vedettävä ässä, jolla väittelyn vastapuolta kohtaan hyökätään (todennäköisesti tilanteessa, jossa vastapuoli on ottanut puheeksi niin vaikean asian, ettei keskustelijalla ole muuta tapaa vastata tälle).

Vihapuhe- ja rasismikortit tuntuisivat molemmat olevan sellaisia, etteivät niiden käyttäjät koskaan tunnista kyseistä ominaisuutta itsessään. Jotkut ihmiset vain ovat lähtökohtaisesti salonkikelpoisia eikä heidän puheissaan voi olla moitittavaa. Toiset taas ovat itsestään selvästi vihapuhujia ja rasisteja, eikä enää ole tarvetta perustella sellaista väitettä viittaamalla siihen, mitä tällainen ihminen on todella sanonut.

Hyvä esimerkki kaksinaismoraalista on yliopistoni dosentti Päivikki Antolan kirjoitus Aamulehden pääkirjoitussivulla tänään. Hän kirjoittaa vihapuheesta.

Suomalaiset eivät vihaa vain maahanmuuttajia, homoja, muslimeja ja ruotsinkielisiä, vaan myös juoppoja, pummeja, narkkareita, koiranulkoiluttajia, polkupyöräilijöitä, koulukiusaajia, taiteilijoita, rikkaita, lihavia, laihoja, naapureita, julkkiksia, autolla kaahaajia, liikennevaloissa hidastelijoita – ja tuoreeltaan myös tupakanostajia.

Tietenkään Antola ei tarkoita, että kaikki suomalaiset vihaisivat mainittuja ihmisryhmiä. Jos Jussi Halla-aho olisi kirjoittanut vastaavan virkkeen siitä, mitä muslimit vihaavat, olisivat toimittajat ja poliittiset vastustajat jostain syystä tulkinneet tätä toisella lailla.

Presidenttiehdokas Eva Biaudet sanoi eilen vaaliväittelyssä, että perussuomalaisten pitäisi sanoutua irti rasismista selkeästi osoittamalla se esim. valiokuntien nimityksissä. Halla-aho on hallintovaliokunnan puheenjohtaja. Biaudet’n puheesta jäi vähän epäselväksi, kuvitteleeko hän, että Halla-aho olisi tuomittu oikeudessa rasismista. Halla-ahohan on todellisuudessa siitä harvinainen poliitikko, että hänen koko bloginsa on tutkittu esitutkinnassa ja oikeusistuimessa eikä siitä löydetty kiihottamista kansanryhmää vastaan. Biaudet on kuitenkin arvattavasti Hufvudstadsbladetin lukija, mikä lehti on virheellisesti väittänyt, että Halla-aho olisi tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan (ehkä se on tuntunut toimittajan mielestä itsestäänselvyydeltä, kun Halla-aho nyt vain on niin kamala rasisti).

Itseään kaikkein suvaitsevaisimpina pitävät tuntuvat syyllistyvän eniten vihanlietsontaan. Olen lukenut blogeja, joissa oikein kerätään vihaenergiaa niitä kohtaan, jotka nähdään suvaitsevaisuuden vastustajina. Mainitsenpa vain, että tämä tuntuu väärältä, vaikka asia ei varmasti miksikään muutu.


%d bloggers like this: