Avainsana-arkisto: perussuomalaiset

Valkopesua tai mustamaalausta

Twitterissä kohistiin tänään kahdesta uutisartikkelista. Helsingin Sanomain juttu ministeri Jari Lindströmin erityisavustajasta vihjaili rasismista, YLEn juttu kemiläisestä kaupunginvaltuutetusta puolestaan kriittisten kommenttien mukaan valkopesi tuota rasistia.

Monilta kommentaattoreilta löytyy paljon mediakriittisyyttä jälkimmäistä juttua kohtaan samalla kun he omaksuvat ensimmäisestä jutusta juuri toimittajan epäsuorasti vihjaaman näkökulman sellaisenaan. Tässä on kyse siitä tunnetusta ilmiöstä, että ihminen valjastaa kaiken uuden kohtaamansa informaation vahvistamaan aiempia käsityksiään.

Perussuomalaisen työministeri Lindströmin erityisavustaja oli pyrkinyt vaikuttamaan kuuden järjestön tukihakemusten käsittelyyn ministeriössä, jotta hakemukset hylättäisiin. Kyseessä on poliittinen ohjaus, jossa poliittisesti nimitetty ministeri vaikuttaa tukipäätöksiin. Tämä on täysin laillista, koska kyseessä ovat harkinnanvaraiset tuet, eli laki ei velvoita myöntämään niitä. Pohjimmaisena ongelmana oli ilmeisesti se, että erityisavustaja ei olisi saanut ohjata ministeriön virkamiehiä, vaan tämä olisi ministerin itse pitänyt tehdä, vaikkakaan tätä pointtia artikkeli ei kovin selkeästi ilmaise.

Artikkeli alleviivaa sitä asiaa, että kuudesta järjestöstä, joille yritettiin ohjata kielteinen tukipäätös, kaksi oli somalijärjestöjä. Miksi tämä on olennaista? Koska toimittaja yrittää maalailla kuvaa, että tukihakemusten dissaamisessa oli kyse etnisestä syrjinnästä.

Onko sitten teoreettisesti mahdollista, että somalijärjestöiltä voitaisiin evätä tuet jonkin muun syyn kuin syrjinnän takia? Artikkeli ei lähde yhtään spekuloimaan muita mahdollisia motiiveja. Ministeriön virkamiehiltä artikkelissa on sumeilemattoman paheksuvia lainauksia, joissa korostetaan virkamiesten omaa etiikkaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia! Uskomattoman suuria sanoja tässä asiayhteydessä. Perussuomalaiset plus somalien hakemuksen hylkääminen on yhtä kuin ihmisoikeuksien vastustaminen, tällaisen yhtälön toimittaja tahtoo piirtää.

Valitettavaa tietenkin on, ettei Lindströmiltä ja erityisavustajalta saatu artikkeliin kunnon kommenttia tapahtuneesta ja poliittisen ohjailun perusteista. Kun kieltäydytään kertomasta, on toimittajalla melkein oikeuskin spekuloida villisti. Itselleni tulee pari poliittisen ohjailun perustetta mieleen. (Olisi tietysti paljon informatiivisempaa, jos artikkelissa mainittaisiin nimeltä kaikki kuusi järjestöä joiden tukihakemukset haluttiin evätä.) Ensiksikin Perussuomalainen-lehti (ja verkkojulkaisu Suomen uutiset) julkaisi viime joulukuussa jutun somaliliiton tukiaisista. Varmasti tämä aihe oli Lindströmin porukalle puolueen omasta äänenkannattajasta tuttu, kun kohuttu poliittinen ohjailu tapahtui tammikuussa. (Helmikuussa muuten RAY/Veikkaus hylkäsi somaliliiton satojen tuhansien eurojen tukihakemukset. Miksei Hesari tutki, oliko tässä epäpoliittisessa päätöksessä kyse ihmisoikeuksia polkevasta syrjinnästä?) Toinen aspekti on tietenkin se, että perussuomalaisten ohjelmaan kuuluu tunnetusti monikulttuurisuusideologian vastustaminen, joten mikäli työministeriön hakemukset koskivat monikulttuurisuuden edistämistä, niiden hylkääminen olisi tietenkin ollut perussuomalaisten vaalilupausten täyttämistä eli hyvä asia äänestäjien ”kuluttajansuojan” kannalta. (Monikulttuurisuuden vastustaminen ei ole sama kuin tasa-arvon vastustaminen.)

YLE julkaisi henkilökuvan kemiläisestä kaupunginvaltuutetusta, joka kamppailee vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien hegemoniaa vastaan. Tunnettu sosiaalidemokraattinen kommentaattori kummastelee ”Uuninpankkopoika”-blogissaan, ettei YLE kertonut jutussaan tämän perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun nettikirjoittelusta, joka sisältää kuulemma ”valkoista ylivaltaa” ja ”värillistä ihmiskunnan roskasakkia”. Uuninpankkopoika viittaa ”Kunnollisvaalit 2012” -blogiin, jossa joku nimeämätön taho metsästi ”fasisteja” kuntavaalien ehdokaslistoilta vuonna 2012.

Ei siinä, kieltämättä laajassa henkilökuvassa olisi aiheellista käsitellä riittävällä laajuudella myös nettikirjoittelua, jos se herättää kysymyksiä. Ylipäänsä missä tahansa yksilöä käsittelevässä artikkelissa, jopa nekrologissa, olisi mielestäni sivuttava myös kritiikkiä. Toisaalta onhan human interest kaikille tuttu journalismin genre. Ei voida ajatella, että jollekulle ihmiselle pitää varata erityisen huono erityiskohtelu hänen Facebook-heittojensa takia.

Huvittavaa Twitterin kommenteissa oli se, kuinka eräillä tuntui olevan mielessään hyvinkin tarkka kuva siitä, millainen YLEn artikkelin olisi pitänyt olla. Sitä se punavihreään kuplaan joutuminen teettää. Mutta vakavasti ottaen, suosittelen kurkkaamaan ”Kunnollisvaalit 2012” -blogin koostetta tämän kaupunginvaltuutetun pahimmista nettijulkaisuista, ettei tarvitse olla välikäsien varassa. Puheet ”valkoisesta ylivallasta” rajoittuvat yhteen kuvaan, jollaista kenenkään järkevän ihmisen, varsinkaan perussuomalaisen poliitikon, ei tietenkään ikinä pidä julkaista netissä. Leimaaminen valkoisen ylivallan kannattajaksi on kuitenkin aika pitkälle vietyä. Entä sitten se värillinen roskasakki? Viittaa selkeästi johonkin rikosuutiseen, joka on taktisesti jätetty pois blogin ruutukaappauksesta.

harritauriainen4

Onko kuvitus provokaatio, vitsi vai kaupunginvaltuutetun rehellinen mielipide?

Valtuutetun kirjoitukset ovat kieltämättä roisia ja sivistyneeseen keskusteluun sopimatonta kieltä ja blogin esittelemät kuvavalinnat törkeitä ja rasistisia. Viisi asiatonta kuvaa vuosien varrelta (toisaalta lasketaanko veikkausmainos vuosikymmenten takaa asiattomaksi?) eivät ehkä kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisestä. YLE silotteli käsittelemänsä henkilön nettihistoriaa ja ohitti sen hyvin lyhyellä maininnalla, kysyi toki henkilöltä itseltään lyhyesti kommenttia rasismisyytöksiin. Artikkeli esitteli valtuutetun perinteiseen human interest -tyyliin, muttei toisaalta yrittänyt tuputtaa lukijalle mitään yhtä oikeaa käsitystä käsittelemästään henkilöstä, toisin kuin kriitikot olisivat halunneet sen tekevän.

Mainokset

Helsingin Sanomain värittynyttä raportointia

Uuden Lumiani mukana tuli Helsingin Sanomain tilausjakso. Sen loppuessa minua lähestyttiinkin puhelimitse ja tiedusteltiin halukkuutta jatkotilaukseen. Totesin, ettei minulla olisi oikeastaan aikaa lukea lehteä, ja on oikeastaan parempi jos sitä ei tule. Sille sitten yhdessä naurahdettiin.

Valtavirtamedia on ruvennut tuntumaan paljon aiempaa laaduttomammalta ja puolueellisemmalta viime vuosina. Ehkä se johtuu siitä, että oma ajatteluni on erkaantunut niin voimakkaasti median toitottamasta maailmankuvasta. Varmasti osasyynä on kuitenkin myös aikojen muuttuminen: “edistyksellinen” ajattelu on vuosi vuodelta radikaalimpaa, ja älymystöä miellyttävien mielipiteiden omaksuminen vaatii entistä enemmän sinisilmäisyyttä ja tyhmän näyttelemistä.

Otin Helsingin Sanomain tilausjaksollani muistiin joitain artikkeleja, jotka pistivät silmään erityisen asenteellisina. Niistä näkee, millaista ajattelua lehden toimittajat edustavat ja tahtovat lukijoilleen tuputtaa. Minulla on näitä juttuja vain satunnainen valikoima, josta saa vain summittaista osviittaa lehden tyylistä. Sitä paitsi paljon olennaisempi asia lehdistön puolueellisuuden kannalta olisi, mitä se jättää julkaisematta. Sitä olisi paljon vaikeampi tutkia.

Arvot ja tasa-arvot

9.6.2016 Helsingin Sanomat pelotteli pääkirjoitussivullaan populismilla.

Populismin ydintä ovat moniarvoisuuden hylkääminen ja tavat käyttää valtiovaltaa eri mieltä olevien vaimentamiseen. Tämä tekee populismin noususta vaarallista.

Kirjoittajalta on jotenkin hukassa, että “edistykselliset” voimat yhteiskunnassa ovat eri ahkeria eri mieltä olevien vaimentamisessa. Hyvä esimerkki on Ruotsin poliittisen kentän tapa kohdella Ruotsidemokraatteja esimerkiksi valtiopäivätyöskentelyssä, jossa tälle pahamaineiselle puolueelle ei anneta sille kuuluvia valiokuntien puheenjohtajuuksia. Nykyisin on surkeasti valtavirtaa ajatella, että tällainen “edistyksellisten” harjoittama syrjintä onkin täysin oikein, tyyliin “suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita”. Tämä harhainen ajattelu selittää hyvin, miksi “populismi” syntipukkina menee monille lehden lukijoille täydestä.

13.6.2016 Helsingin Sanomat väitti Yhdysvaltain olevan Suomea edellä rotujen välisessä tasa-arvossa ja Suomen olevan edellä sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Tämäkin teksti pääsi pääkirjoitussivulle.

Asun Washingtonissa, jossa on paljon uranaisia. Silti kaikki olettavat, että olemme muuttaneet Yhdysvaltoihin mieheni työn takia. Lasten leikkitreffit, synttärikutsut ja koulun vapaaehtoistoiminta kuuluvat äideille.

Ilmeisesti mustan miehen eteneminen presidentiksi ratkaisi rotujen tasa-arvokilvan Amerikan hyväksi. Ei sillä niin väliä, että Yhdysvalloissa* on tänäkin päivänä hurja rotujen välinen segregaatio, jota ei tosin Hollywood-elokuvissa näytetä. Tämä kirjoitus kertoo paljon Hesarin mutta laajemminkin valtavirta-ajattelun pinnallisesta suhtautumisesta tasa-arvoon ja rasismiin. Jos se näyttää ensi vilkaisulta tasa-arvolta, se on sitä, ja sama pätee rasismiin.

*) On totta kai absurdia puhua Yhdysvalloista, tuosta suuresta ja monimuotoisesta unionista, yhtenä könttänä. Ehkä siellä päin Yhdysvaltoja, missä toimittaja Saarikoski matkasi, olikin käytännössä toimivaa rotujenvälistä yhteiseloa.

EQUALITY PARADE - Warsaw 2006 | Attila Husejnow

17.6.2016 luetaan jälleen pääkirjoitussivun kolumnia. Vieläkö “homojen Utøya” Orlandossa on muistissa?

Vaik­ka hlbtiq-jär­jes­tö­jen nä­ky­vyys on kas­va­nut ja vä­hem­mis­tö­jen oi­keu­det mo­nis­sa län­si­mais­sa ovat pa­ran­tu­neet, ta­sa-ar­vo-on­gel­mat ovat yhä to­del­li­sia. Ho­mo­fo­bia ei ole min­kään yk­sit­täi­sen ryh­män piir­re, sil­lä si­tä esiin­tyy mo­nis­sa us­kon­nol­li­sis­sa ja po­liit­ti­sis­sa liik­keis­sä. Sen avul­la liet­so­taan vi­hol­lis­ku­vaa.

Oikeastaan “homofobia”-termiä käytetään lietsomaan viholliskuvaa. Kun tiettyjä uskonnollisia ja poliittisia ideologioita leimataan “homofobiaksi”, samalla termi myös kärsii inflaation ja todelliset ongelmat jäävät epäolennaisuuksien varjoon. Tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä, miten tasa-arvoasioita analysoidaan niin kovin pinnallisesti Hesarissa ja yleensä edistyksellisten toimesta.

On tär­keää ha­vai­ta, et­tä jot­kin ho­mo­vas­tai­set liik­keet käyt­tä­vät mus­li­mien ho­mo­vas­tai­suut­ta pe­rus­te­lu­na omal­le mus­li­mi­vas­tai­suu­del­leen. Sil­loin ho­mo­sek­suaa­li­suu­del­la on vain po­liit­ti­sis­ta, et­ni­sis­tä tai us­kol­li­sis­ta iden­ti­tee­teis­tä riip­pu­ma­ton­ta vä­li­ne- ja viih­dear­voa.

Or­lan­don is­ku po­li­ti­soi­tiin he­ti se­kä Yh­dys­val­lois­sa et­tä Suo­mes­sa. Uh­rit kaa­pat­tiin mus­li­mi­vas­tai­suu­den ja maa­han­muut­to­po­li­tii­kan vä­li­kap­pa­leik­si.

Ongelma ei siis voi olla islam eikä muslimien massamaahanmuutto. Ei voinut olla kesäkuun puolessavälissä eikä myöskään nyt, lukuisten myöhempien terrori-iskujen jälkimainingeissa.

Mihin poliittiseen agendaan Hesari muuten Orlandon iskun valjasti?

23.6.2016 Helsingin Sanomat kirjoitti ylireagoinnista…

HKL poisti Tom of Finland -näyttelyn ulkomainoksia Helsingissä – laitos myöntää ylireagoinnin

Ylireagoinnin syynä oli poliisille tehty tutkintapyyntö mainosten sisältämästä pornografiasta.

GLBT-agenda on “edistyksellisille” niin tärkeä, että Hesari ei välittänyt käyttää puolta ajatusta sen pohtimiseen, oliko tutkintapyynnön taustalla ajatusta.

Sen vertaa ei harjoitettu asiallista tiedonvälitystä, että olisi laitettu artikkeliin mukaan kuva mainoksesta lukijoiden arvioitavaksi. (Vai oliko se liian pornografinen lehteen?)

Helsingin Sanomain dekadentti arvomaailma on varauksetta avoin julkisen tilan haltuunotolle seksuaaliseen vapautumiseen liittyvällä kuvastolla. (Kunhan se ei esitä naisia, sillä se olisi seksististä ja halventavaa.)

Euroeliitin sylikoira

17.6.2016 lehden pääkirjoitus kertoi EU:n olevan ilman omaa vikaansa syntipukki. Lehden oma syntipukki, populismi, on tehnyt siitä sellaisen.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten EU-päät­tä­jil­lä oli suu­ri huo­li ”le­gi­ti­maa­tiok­rii­sis­tä”. Brys­se­lis­sä ja EU-pää­kau­pun­geis­sa mie­tit­tiin ta­paa, jol­la kan­sa­lai­set saa­tai­siin kyt­ket­tyä unio­nin toi­min­taan.

Kun EU on eliittilähtöinen eikä kansalaislähtöinen, mitkä edellytykset sillä olisikaan legitimiteetille? Helsingin Sanomat on kuitenkin eliitin äänitorvena kyvytön analysoimaan asiaa millään muulla tavalla kuin populismia demonisoimalla.

14.6.2016, Britannian EU-eroäänestyksen alla, kirjoitettiinkin sitten EU:n vastustajien valheista. “Etenkin Brexit-leiri on värittänyt totuutta omiin tarkoituksiinsa.” (Niin myös HS-leiri, päivittäin.)

Ka­tin­kon­tit. Vi­ral­li­suus on­kin pelk­kää naa­mioin­tia, ja lä­pys­kä osoit­tau­tuu EU-eroa aja­van Vo­te Lea­ve -kam­pan­jan mai­nok­sek­si.

Mai­nok­sen fak­tat­kin jät­tä­vät toi­vo­mi­sen va­raa.

Mai­nos ker­too, et­tä Bri­tan­nian EU-jä­sen­mak­su on 19 mil­jar­dia pun­taa vuo­des­sa, ja täl­lä ra­ken­tai­si sai­raa­lan vii­kos­sa. Kyl­lä, mut­ta Bri­tan­nian net­to­mak­su EU:lle jää vain puo­leen.

Väite Leave-leirin valehtelusta on hyvin röyhkeä, koska Stay-puolella mentiin niin paljon pidemmälle – kuten menee EU:kin mainostaessaan itseään meille eurokansalaisille omia verorahojamme käyttäen. Jos Leave-puoli antoikin vähän epätäydellisen kuvan EU-jäsenyyden kuluista, Stay-puoli jättää kokonaan mainitsematta, että EU:lle mitään maksetaankaan. He muistuttavat, kuinka paljon tukia Brysselistä virtaa esimerkiksi brittimaanviljelijöille. Ei se mitään, että jäsenmaksut ovat tuplasti suuremmat kuin mitä EU:sta saadaan.

17.6.2016 uutisoitiin Timo Soinin tekemättä jättämisistä brittiläisen kansanedustajan Jo Coxin murhan jälkeen.

Lopulta Soini kommentoi asiaa perjantaina iltapäivällä vastauksena toimittajien kysymykseen.

“Se on karmea väkivallanteko. Riippumatta siitä, mikä motiivi on, mikään ei oikeuta tuollaista väkivaltaa”, Soini sanoi.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.

Soinilla on varmasti ollut kiire. Kiirettä lienee muidenkin maiden ulkoministereillä. Soinin blogin perusteella ulkoministerillä kyllä riittää aikaa nettikirjoitteluun lähes päivittäin.

Murhattu Jo Cox edusti labour-puoluetta. Hän oli vasemmistolainen, kannatti EU:ta ja puolusti monikulttuurisuutta. Hän siis edusti kaikkea sitä, mitä Soini vastustaa.

Toivottavasti se ei ollut syy Soinin vaikenemiseen.

Nyt vittu oikeesti. Meneekö johonkuhun täydestä toimittajan vihjailu uutisen kainalojutussa? Luultavasti menee, Helsingin punavihreässä kuplassa. Toimittajalla saattaa itselläänkin olla hyvin mielenkiintoinen, siis sairas mutta mielenkiintoinen, käsitys Timo Soinin hirviömäisyydestä.

Aiemmin mainittuun pinnalliseen analyysiin sisältyy vaatimus irtisanoutumisista ja kaiken maailman julkisista julistuksista. On myös mielenkiintoista havaita, miten julistuksia vaaditaan toisilta tahoilta hanakammin kuin toisilta. Jos ulkoministerimme olisi ollut Pekka Haavisto, ei Hesarin toimittaja olisi edes tullut ajatelleeksi tarkistaa ulkoministeriön Twitter-tiliä. Tämä kertoo epäreilusta ennakkoasennoitumisesta Soinia kohtaan.

Todellisuudessa Soini lähetti suruvalittelut. Ne vain menivät perinteiseen malliin kirjeitse eikä Twitterissä.

19.6.2016 kerrottiin lisää Jo Coxin kuolemasta ja tulevasta EU-kansanäänestyksestä.

Brittimedian mukaan miehellä olisi yhteyksiä äärioikeistolaisiin ja -nationalistisiin ryhmittymiin sekä uusnatseihin.

Ainakin hänellä oli yhteyksiä mielenterveyden häiriöihin, mutta ei nyt viitsitä mainita niitä tässä.

Kampanjoinnille on ollut tähän asti tyypillistä vastakkainasettelu ja repivyys. Osa Brexit-leiriä on myös vääristellyt totuutta ja ratsastanut muukalaisvihalla.

Oi sitä toiston voimaa! “Kaikki EU-vastaiset eivät vääristele totuutta, mutta kaikki totuuden vääristelijät ovat EU-vastaisia” Helsingin Sanomain kirjoittelussa.

Toisto jatkui tulevina päivinä vaivihkaa muiden artikkeleiden sivuhuomautuksina, esimerkiksi 27.6.: “kuten Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä osoitti, faktat eivät riitä mielipiteen kääntämiseen”. Kun aikaa oli kulunut riittävästi ja lukijakunnan asenteita oli tarpeeksi jalostettu, “totuus” muuttui vieläkin tylymmäksi: “brexit-leirin kampanjointia leimaisivat (sic) puolitotuudet ja äänestäjien pelottelu” (14.7.2016).

Detail | Filippo Minelli

24.6.2016 helvetti pääsi irti elitistien kuplassa.

Äänestys, jonka jälkeen Britannia on heikompi

Britannian pääministerin David Cameronin uhkapeli päättyi omaan ja maansa tappioon.

Britannia on EU-kansanäänestyksensä jälkeen entistä heikompi ja pirstoutuneempi maa. Äänestys ei pelkästään paljastanut piileviä pirstoumia vaan myös kasvatti niitä.

Jäsenyyden katkaisemista kannattaneen Brexit-lerin voitto tarkoittaa sitä, että jos Britannia tosiaan eroaa unionista, se heikentää omaa taloudellista ja poliittista asemaansa.

Pääkirjoituksessa tietysti pitääkin ottaa kantaa. Lukijan on vain hyvä tiedostaa, mitä arvomaailmaa hänen päälleen sen kautta vyörytetään.

Pääkirjoituksen analyysi on kyllä nolo huti. Kuten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, suomalaiset mediat eivät kykene edes lähes kertomaan, miksi EU-eroa haluttiin.

27.6.2016 oli pääkirjoitustoimittajalla hieman eri ääni kellossa – otsikosta päätellen.

EU sai varoituksen, jota sen on kuultava

Mutta ratkaisuksi Hesari tarjoaakin EU:n päätösvallan lisäämistä!

Ongelmat eivät olleet unionin aiheuttamia. Ne olivat päinvastoin sellaisia, joiden ratkaiseminen olisi sujunut paremmin nimenomaan ylikansallisin päätöksin.

Jotkut lukevat tällaista euroeliittiä pönkittävää paatosta päivästä toiseen ja ottavat sen totuutena.

3.7.2016 Hesari puolusteli EU-elitismiä jälleen vallan röyhkeästi tavallisen kansalaisen näkövinkkelistä:

EU:ssa on 25 viime vuoden aikana uusittu kolme kansanäänestystä. Sen takia unionia haukutaan epädemokraattiseksi, mutta ehkä syytökset ovatkin turhan kärkkäitä.

On kekseliästä määritellä demokratia uudelleen kulloisenkin tarkoitusperän mukaan.

 

Loppukaneetti

Poikkeus vahvistaa säännön?

1.7.2016 tapahtui ihme ja HS:n toimittaja kovisteli vihervassaripoliitikko Outi Alanko-Kahiluotoa twiitistä, jossa tämä vihjasi Soinin olevan maanpetturi. “Oletko tietoinen siitä, ettei Soinin vierailu Englannissa täytä maanpetoksen juridisia tuntomerkkejä?”

Se, että tätä lukiessa hämmästyy, kertoo miten yksipuoliseen toimitukselliseen linjaan sitä lukijana joutuu tottumaan.

Toissapäivänä uutisoitiin, että Turkin hallitus sulkee kymmeniä tiedotusvälineitä. Toinen uutinen oli, että kotimaassa poliisi vaatii MV-lehteä suljettavaksi. (Eilen MV-lehti näytti 404:ää, mutta se ei liittynytkään viranomaisten toimiin, sillä tänään sivusto on taas ylhäällä.)

Minua kyllä ahdistaa enemmän lukiessani HS-lehteä kuin lukiessani MV-lehteä. MV-lehteä koskien sentään uskon, että lukijat suhtautuvat lukemaansa kriittisesti eivätkä ota kaikkea lähtökohtaisesti totuudenmukaisena tiedonvälityksenä.


Vielä kerran positiivisesta syrjinnästä

Yritän hillitä itseni ja kirjoittaa jatkossa muusta kuin politiikasta. Tänään Helsingin Sanomain sivuilla julkaistu uutinen “Katainen: Rydmanin syrjintänäkemykset hänen omiaan” kuitenkin provosoi liikaa.

Seuraa mielipidekirjoitukseni, jota Aamulehti ei julkaissut. Kirjoitus on vastine toimittajan kirjoittamaan kolumniin reaktiona Perussuomalaisten rasisminvastaiselle julistukselle.

Positiivisen syrjinnän olemuksesta

Kirsi Hölttä (Näkökulma 27.5.) ei Perussuomalaisten rasisminvastaisesta julistuksesta pelästyneenä ole ehtinyt ajatella sen sisältöä loppuun asti. Hän luulee, että “ankkalammikon asukkien suosimisen” (jonka hän implisiittisesti torjuu) lisäksi julistus vastustaa myös vammaisille kustannettavia taksimatkoja.

Nämä taksimatkat ovat peruspalvelu eivätkä positiivista syrjintää, sillä ihminen voi “etnisestä taustasta – – tai vastaavasta seikasta” riippumatta olla vammainen tai tulla vammaiseksi.

Positiivisen syrjinnän merkityksen hämärtäminen onkin ainoita keinoja esittää se hyvässä valossa.

Tämänpäiväinen uutinen (linkitetty yllä) kokoomusnuorten puheenjohtaja Rydmanin lausunnosta kertoo samasta ajattelemattomuudesta kuin Höltän kolumni.

”Vastustamme rasismia kaikissa sen muodoissa. Positiivinen diskriminaatio, esimerkiksi nuorten suosiminen joissakin tilanteissa, voi olla ihan perusteltua”, Katainen sanoi Säätytalossa.

– –

Myös monet HS:n haastattelemat oikeusoppineet ovat katsoneet, että positiivisen syrjinnän lopettaminen olisi vastoin perustuslakia.

Positiivisen syrjinnän määritelmän hämärtäminen jatkuu, sillä todellista positiivista syrjintää ei perustuslakimme varmasti vaadi.

racist_recycle_bin

Kataisen “nuorten suosimista” ei ole sen paremmin selitetty artikkelissa, mutta todennäköisesti hän ei tarkoita sellaista suosimista, joka olisi positiivista syrjintää. Joka tapauksessa ihan jokainen aikuisikään ehtivä henkilö (riippumatta etnisestä taustasta tai vastaavasta) on osan elämäänsä nuori, joten “nuorten suosiminen” ei riipu mielivaltaisesta syntyperäkriteeristä.

Itse asiassa mielipidekirjoitukseni on hieman epätarkka, kun kirjoitan: “eivätkä positiivista syrjintää, sillä ihminen voi ‘etnisestä taustasta – – tai vastaavasta seikasta’ riippumatta olla vammainen tai tulla vammaiseksi”. Todellisuudessahan suosiminen, jonka kohteet kuuluvat tiettyyn etniseen ryhmään tai vastaavaan, ei automaattisesti ole positiivista syrjintää sellaisena kuin sitä Perussuomalaisten julistuksessa vastustetaan – vaan etnisen ryhmän tai vastaavan täytyy määritelmää varten olla suosimisen peruste.

Wille Rydman on järjen valon pilkahdus tässä poliittisessa tilanteessamme, jossa enemmistö poliittisista toimijoista linnoittautuu visusti mielipuolisuuden rajamaille ja luopuu maalaisjärjestään taistellakseen tuulimyllyjä (jotain tuulesta temmattua “natsismin nousu” -uhkakuvaa) vastaan.


Varsinainen syrjintä

Valitan, että blogini näyttää viimeaikaisen perusteella käsittelevän vain politiikkaa, mutta nyt vain on niin paljon pinnalla siihen liittyen.

Helsingin Sanomat kirjoittaa Perussuomalaisten eilisestä rasisminvastaisesta julistuksesta pöyristyttäviä väitteitä.

Perussuomalaisten ryhmä siis tuomitsee varsinaisen syrjinnän lisäksi myös tämänkaltaisen positiivisen syrjinnän, jonka tarkoituksena on edistää vähemmistöjen asemaa.

”Varsinainen syrjintä”?! Kuten olen maininnut, Hesarin toimittajat ovat aiemminkin luonnehtineet asioita ”varsinainen”-adjektiivilla kykenemättä perustelemaan, miksi jokin toinen vastaava olisi ei-varsinaista. (Nyt siis tarkoitan eduskunnan ”varsinaisia maahanmuuttajakansanedustajia” vastakohtana Ruotsista Suomeen muuttaneelle eli epävarsinaiselle maahanmuuttajalle.)

Perussuomalaisten eilinen julistus, jonka luonnos on Jussi Halla-ahon tekemä, on monelta kannalta ansiokas. Siitä paistaa tasapuolisuus eri kansanryhmiä kohtaan. Tässä muutamia katkelmia.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Lempikohtani julistuksessa on kuitenkin tämä:

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Eräät poliittiset voimat pyrkivät Suomessakin kypsyttelemään viharikoslainsäädännön syventämistä, niin että viharikollisuus luettaisiin jopa ihan omaksi rikollisuuden lajikseen. Mielestäni tämä lähettäisi väärän viestin: jotkin väkivaltarikollisuuden motiivit ovat hyväksyttävämpiä ja ymmärrettävämpiä kuin toiset. (Näin tarkalleen ottaen onkin niissä tapauksissa, joissa motiivi on lieventävä asianhaara, esimerkiksi jos joku vakavasti sairas pyytää surmaamaan itsensä.)

Lisäksi olisi odotettavissa, että toisiin kansanryhmiin kohdistuvat ja toisten kansanryhmien tekemät rikokset tuomittaisiin viharikoksina herkemmin kuin toisiin/toisten. Tällaisia väitteitä on ainakin esitetty maissa, joissa on täysikokoinen viharikoslainsäädäntö. Vaikka se ei pitäisikään paikkaansa, siihen viittaavat uskomukset olisivat ehtymätön katkeruusautomaatti, joka tuottaisi jatkuvasti jännitteitä eri ryhmien välille.

Näennäisen pätevää kritiikkiä

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti kirjoitti aamulla Uuden Suomen blogissaan näennäisen päteviä argumentteja julistusta vastaan. Mutta kun niitä ajattelee tarkemmin…

Klassisia Suomessa yleisesti hyväksyttyjä vähemmistöjä suojaavia erityistoimenpiteitä ovat sotaveteraanien, maanviljelijöiden, vammaisten ja naisten kiintiöt sekä tuet. Esimerkiksi Finnveran Naisyrittäjälaina.

Itse asiassa sukupuolikiintiöt ja naisten erityistuet ovat saaneet osakseen voimakasta kritiikkiä viime vuosina, joten niitä ei voi pitää yleisesti hyväksyttyinä. Lisäksi on huomionarvoista, että sotaveteraani, maanviljelijä, vammainen ja nainen voi kuulua mihin ”etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan” [persujen julistuksesta] perustuvaan ryhmään tahansa, joten heidän etuutensa eivät ole minkään ”etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan” [persujen julistuksesta] sidottuja.

Halla-ahon julistus puhuu myös suoraan perussuomalaisten koulutuspolitiikkaa vastaan. Ohjelmassa vaaditaan koulukohtaisia enimmäiskiintiötä maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Tämä on suorassa ristiriidassa julistuksen etnisen taustan syrjimisen tai suosimisen kieltämisen ja yksilönä kohtelemisen vaatimuksen kanssa.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman mukaan (s. 26) ”Kunnissa, joissa maahanmuuttajaväestö on päässyt keskittymään tietyille alueille, Perussuomalaiset kannattavat ajatusta koulukohtaisista enimmäiskiintiöistä maahanmuuttajataustaisille oppilaille, sillä mamu-oppilaiden keskittyminen vain tiettyihin kouluihin heikentää heidän integraatiotansa suomalaiseen yhteiskuntaan.” Ajatuksena kiintiön takana on siis juurikin ehkäistä näiden maahanmuuttajien tulevaa tarvetta positiiviseen syrjintään parantamalla heidän integraatiotansa. Mutta tässä maahanmuuttajatausta on itse asiassa sivuseikka eikä ”syrjinnän” ensisijainen peruste: peruste on henkilön tarve integroitua, ja on vain sattumaa, että tätä tarvetta ei esiinny kantasuomalaisten keskuudessa. Jos esiintyisi, sellaisilta kantasuomalaisilta ei saisi evätä mahdollisuutta parempaan integraatioon heidän taustansa takia.

Perussuomalaisten ohjelmassa ei kerrota tarkemmin, miten tällainen mamukiintiö pitäisi toteuttaa. Omasta puolestani voin todeta, että en hyväksyisi sitä, jos maahanmuuttajalapset vain pakotettaisiin ilmoittautumaan johonkin toiseen kouluun kuin mihin heidän vanhempansa heidät haluavat ilmoittaa. Enpä usko, että persutkaan asiaa näin toteuttaisivat.

Eikä ole kauaakaan, kun persujen omassa lehdessä vaadittiin nummi-pusulalaisen eduskuntavaaliehdokkaan voimin painokkaasti muun muassa viittomakielisten, saamenkielisten ja vammaisten väyläksi töihin kuntien monimuotoisuuskiintiötä.

Kyseinen Mikki Niemisen kirjoitus on itse asiassa yksittäisen ihmisen mielipide mielipidepalstalta. Hänen mukaansa ”Ammatillisen tutkinnon omaavien, mutta silti heikosti työllistyvien syrjäytymisen ehkäisemiseksi on luotava rekrytointiväylä ja kiintiö, joka madaltaa työllistymisen kynnystä ja tuo valoa tunnelin päähän.” Hän ei kuvaile tarkemmin, miten kiintiö tulisi toteuttaa. Itse en hyväksyisi sitä, jos tällaiseen kiintiöön pääsisi mukaan oman etnisen taustan tai puhutun kielen perusteella. Sen sijaan olisi mielestäni persujen julistuksen hengen mukaista, jos yhteiskunnalla olisi (kuten onkin) erityisiä työllistämiskeinoja kaikille työelämästä syrjäytyneille tai pitkäaikaistyöttömille, ja niiden piiriin pääsisi kuka tahansa puhumastaan kielestä tai syntyperästään riippumatta.

Edellisissä kunnallisvaaleissa persut vaativat ulkomaalaisten kerjäämistä kuriin. Tavoite voi sinänsä olla kannatettava, mutta se sotii pahasti Halla-ahon julistuksen etnisen arvottamisen neutraliuden periaatetta vastaan.

Mäntylahden väite on hieman harhaanjohtava, sillä vaikka kunnallisvaaliohjelman kyseinen kohta onkin heikosti otsikoitu ”Ulkomaalaisten kerjääminen kuriin”, leipätekstissä ei sanota, että kerjäämiseen puuttumisen tulisi koskea vain tiettyjä etnisiä ryhmiä tai vain ulkomaalaisia. Otsikointi johtuu siitä, että kerjäämisongelmasta puhuttiin vaalien alla siksi, että eräistä vieraista maista oli tullut suomalaisiin kaupunkeihin kerjäläisiä.

Uskontoryhmien mukaan arvottaminen kuuluu niin ikään kiinteästi persujen ideologiaan. Puolue haluaa vetää kuntien rahat pois sellaiselta kulttuuritoiminnalta, joka ei perustu tervehenkisiin suomalaisiin arvoihin ja joka loukkaa kristillisiä arvoja. On jälleen vaikeaa nähdä miten tämä on sovitettavissa yhteen Halla-ahon julistuksen uskontoon tai kulttuuriin kohdistuvan syrjinnän tai suosimisen kiellon kanssa.

Tässä kohden voidaan todeta, että Perussuomalaisten julistus ei tuomitse uskontoon tai kulttuuriin kohdistuvaa ”syrjintää” vaan uskontoon tai kulttuuriin perustuvaa yksilöön kohdistuvaa syrjintää. Kuka tahansa taustastaan riippumatta voi valita tekevänsä esim. suomalaiseen kansallisromantiikkaan pohjautuvaa taidetta, jos haluaa yhteiskunnan apurahoja (siinä kuvitteellisessa ja ikinä toteutumattomassa tilanteessa, että persujen taidelinjaukset olisivat apurahojen perustana).

Edvard Isto: Hyökkäys

Edvard Isto: Hyökkäys

Muiden kriitikoiden argumentit ovat hyvin paljon samanlaisia kuin Mäntylahden, joten en ota niitä erikseen käsittelyyn. Sai Perussuomalaisten rasisminvastainen julistus kuitenkin osakseen myönteisiäkin kommentteja. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros: ”Voi sitä lukea hyvälläkin tavalla.” No tuntuisi siltä, että monien on mahdotonta lukea Perussuomalaisten tekstejä hyvällä tavalla.


Vielä yksi syy hylätä EVM ja hyviä persupuheenvuoroja

Uutisissa oli parisen viikkoa sitten, että Saksassa EU:n vakausmekanismin (EVM) perustamista on pidetty perustuslain kanssa ristiriitaisena. EVM olisi siis pysyvä vakausmekanismi, josta voitaisiin antaa apurahoja niille EU-maille, jotka ovat velkakriisissä esim. paskan talouspolitiikkansa vuoksi.

Minulle jäi silloin epäselväksi, miten EVM olisi Saksan perustuslain vastainen. Tänään asia kuitenkin selvisi, kun katselin Eduskunnan täysistuntoa. Kaj Turunen (ps.) kertoi järkyttävän asian: EVM:n perustamissopimuksessa sallitaan, että EVM omalla yksipuolisella päätöksellään voi kasvattaa pääomaansa – eli ottaa jäsenvaltioiden kassoista rahaa! EVM:n perustaminen siis kaventaa kansallisten parlamenttien budjettivaltaa!

Vielä YLEn lähetyksen loputtua katselin täysistuntoa netistä. Oli mielenkiintoista tutustua näin uusiin kansanedustajiin. Uusilla perussuomalaisilla kansanedustajilla oli hyviä puheenvuoroja, lainaan niitä tässä.

Jussi Niinistö osui ensinnäkin naulan kantaan.

Meille uskotellaan, että tästä suosta voidaan nousta vain jatkuvasti kasvavilla lainoitus- ja takausjärjestelmillä sekä eurointoilijoiden yleislääkkeellä, lisäämällä integraatiota. Ei muuten nousta, hyvät edustajat, ei nousta jatkamalla rahan lapioimista itsensä vararikon partaalle tuhlanneille euromaille eikä tästä suosta nousta Euroopan unionin liittovaltiokehitystäkään kiihdyttämällä. Velkakriisin hoito lisälainalla on vastuutonta politiikkaa. Velan päälle velkaa. Ei näin velkakriisimaita pelasteta, kunhan annetaan krapularyyppy alkoholistille.

Anne Louhelainen puhui tyylikkäästi ja nasevasti, tuli välillä jopa Timo Soini mieleen. Hän viittasi lisäksi sivistyneesti mm. suomalaiseen mytologiaan. Asiaa hänen puheenvuorossaan ei tosin paljon ollut.

Lisäksi sopimusluonnoksessa todetaan, että “EVM voi käyttää sijoitustoiminnan tuottoja toiminta- ja hallintokustannusten kattamiseen.” Onneksi olkoon, on varmasti melkoisia bonuksia luvassa, niin kuin Fortumin tapauksessakin aikoinaan.

Vesa-Matti Saarakkala:

Portugali-paketin päässä häämöttää konkurssikypsä EU-liittovaltio. Portugalin lainatakausjärjestelyjen seurauksena Bryssel alkaa kontrolloida kansallista päätöksentekoa jäsenmaissa rautaisella otteella. Portugalilaisen kansanedustajan on helpompi nostaa kädet ylös, mennä EU:n taakse ja sanoa äänestäjilleen, ettei hän tekisi leikkauksia, mutta kun EU-herrat Brysselistä määräävät.  Suomeen muodostumassa oleva laaja basaarihallituspohja enteilee samaa. Kohta meilläkin kokoomuslaiset ja vasemmistoliittolaiset alkavat tehdä politiikkaa Brysselin keittiön kautta. Miten muuten olisikaan mahdollista edes ajatella moista hallituspohjaa.

Vasemmistoliittolaisten hyökkäykset persuja vastaan olivat ylimielisiä ja koppavia. Myös SDP:läiset piikittelivät jo tylstyneillä piikeillä: jankuttavat vain, etteivät perussuomalaiset ota vastuuta vaan pettävät äänestäjänsä. Miten ihmeessä heille ei ole käynyt selväksi, että 66 % perussuomalaisten kannattajista piti oppositioon jäämistä oikeana ratkaisuna. Vain 16 % olisi halunnut puolueen joustavan.

Kuten olen todennut, Soini sanoi ennen vaaleja, ettei hänen puolueensa missään tilanteessa kannattaisi Portugalin tukia. Oli siis välttämätöntä katkaista hallitusneuvottelut. Olen todennut myös, että SDP:n ja kokoomuksen keskinäiset junailut ne pettivät SDP:n kannattajat ja pakottivat perussuomalaiset pois neuvottelupöydästä.

Jussi Halla-aho muisteli, millaista kritiikkiä eri puolueiden erilaiset toimet ovat hiljan synnyttäneet.

Kenpä ei muistaisi sitä huutoa ja ihokkaiden repimistä, kun vihjattiin, että perussuomalaiset saattaisivat olla valmiita keskustelemaan Portugali-paketista: “Takinkääntöä! Äänestäjien pettämistä!” Kun sosialidemokraatit sitten tekivät 180 asteen käännöksen – ei pihaustakaan. Sen sijaan perussuomalaisia syytettiin vastuun pakoilusta, kun se piti kiinni siitä, mitä oli vaalien alla julistanut.

Kukapa ei muistaisi sitä kiljumista ja älämölöä, kun vihjattiin, että perussuomalaiset saattaisivat lähteä hallitukseen ja äänestää erivapaudella Portugali-pakettia vastaan: “Kikkailua! Demokratian halventamista!” Kun vasemmistoliitto sitten teki juuri tämän tempun – haudanhiljaisuus.


%d bloggers like this: