Avainsana-arkisto: konservatismi

Itsesensuurista

Itsesensuuri on lahja.

Kuvittelepa vain, mitä joutuisit sietämään, jos ihmiskunta ei tuntisi itsesensuuria. Kuvittelun tueksi voit käydä lukemassa Suomi24:ää. Mieti sitten, millaista olisi, jos kaikkialla ja kaikissa asiayhteyksissä ihmisten ulosanti olisi sellaista. (Jos siellä on jollain taikatempulla saatu nostettua keskustelun tasoa viime vuosina, olen asiasta vallan tietämätön; en tapaa käydä siellä. Mutta Radio Millenniumin musavideo antaa osviittaa siitä, mitä tarkoitan.)

Meitä on moneksi. On heitä, jotka töksäyttävät asioita ennen kuin ajattelevatkaan. Joskus tuntuu siltä, että he eivät ajattele sanomisiaan edes jälkikäteen, mutta ehkä he vain ajattelevat niin eri tavalla kuin minä, ja se selittää, etteivät he muutu yhtäkkiä vaivaantuneiksi ja yritä äkkiä muuttaa puheenaihetta. Osa töksäyttelijöistä on loppujen lopuksi todella herttaisia, se riippuu vain siitä, onko heillä riittävän harmiton luonne.

Ja sitten on sellaisia kuin minä, jotka ovat mieluummin tunteja hiljaa kuin riskeeraavat että tulisi sanottua jotain hölmöä tai sopimatonta. Ja mitä kauemmin vaikenee, sitä korkeampi on kynnys lähteä keskusteluun. Onneksi vaikeneminen on suomalaisessa kulttuurissa edelleen yleensä hyväksyttävää.

Väärää mieltä olevat saisivat puolestani mielellään sensuroida itseään nykyistä enemmän. En kuitenkaan lähde heitä sensuroimaan, vaan sensuroikoot itse, jos sensuroivat. Odotan kyllä, että hekin sallivat oman ideologiansa vastaisten mielipiteitten esittämisen.

Yhteiskunnallinen hegemonia kannustaa vääränlaiseen itsesensuuriin, jossa tosiasiat ja tärkeät huomiot uhrataan yleisen hyväksyttävyyden nimissä. Yleinen keskusteluilmapiiri kannustaa harmittomaan diibadaabaan (”kivapuhe”), jonka kyseenalaistajat leimataan helposti jollain paheksuvalla nimityksellä. Nämä leimakirveet ovat mielenkiintoisesti vasemmistoliberaalien hallussa, ja konservatiivit ovat toimineet pitkälti niiden ehdoilla.

En oikein ole perillä, mikä tämä viime vuosina julkisuuteen noussut alt-right-liike on. Alt-rightiä on kiivaasti pyritty lokeroimaan äärioikeistoon, jopa natsismiin. Koska leimakirveet ovat liberaalien hallussa, täytyy suhtautua varauksella. Olen ymmärtänyt, että alt-rightin kimppuun on käyty niin voimakkaasti juuri siksi, että alt-right torjuu nuo lähtökohdat, joiden säännöillä perinteinen oikeisto on kiltisti pelannut. Siksi se on liberaaleille vaarallinen. Jää nähtäväksi, onko liike vastustuskykyinen mustamaalaukselle vai osoittautuvatko vastustajien väitteet todeksi.

Ei mitään vappupuheita tänä vuonna, vaan itsesensuuria!


Kirkon virallinen linja?

YLE uutisoi hiljattain Kankaanpään seurakunnasta, missä pappisoikeudet menettänyttä konservatiivipappia on yritetty vielä pitää mukana seurakunnan toiminnassa piispaa uhmaten. Piispa Kaarlo Kallialan puuttumisen johdosta hänen saarnakeikkansa kuitenkin peruttiin. YLE kirjoittaa:

Kankaanpään seurakunnassa on pitkään väännetty peistä naispappeutta arvostelevien konservatiivien ja kirkon virallista linjaa edustavien välillä.

Cleric with Ceremonial Cape Displaying Manuscript Paintings at the Monastery of Na’akuto La’ab | AlanTässä toimittaja puhuu kirkon virallisesta linjasta, mutta ei se virallisesti sitä ole. On todettu, että naispappeuden torjuminen ei ole ev.lut. kirkon linjan mukaan harhaoppi (toisin sanoen ev.lut. kirkko ei ollut harhaoppinen koko olemassaolonsa aikaa vuoteen 1986 asti). Toiseksi naispappeutta hyväksyttäessä vuonna 1986 päätettiin, että jatkossakin naispappeuden vastustajilla olisi vapaus toimia kirkossa.

Tuolloin varmasti liberaalit ajattelivat, että naispappeuden vastustus katoaisi vähitellen itsestään. Näinhän ei kuitenkaan käynyt, mutta naispappeutta vastustavilla papeilla ei enää liene mahdollisuutta työskennellä vakaumuksensa mukaisesti juuri missään seurakunnassa. Naispappeuden vastustajaa ei myöskään vihitä papiksi, vaikka vuonna 1986 nimenomaisesti päätettiin, että vastustajat kelpaisivat jatkossakin papeiksi.

Piispa Irja Askola toivoi äskettäin, että avioliittolain myötä löydettäisiin kirkossa “kompromissi”. Voidaan ennustaa, että tämä kompromissi tarkoittaa aluksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimisen sallimista sitä haluaville ja lopulta vähä vähältä kristillistä avioliittokäsitystä kannattavien pappien toimintamahdollisuuksien kapenemista.

Näillä kompromisseillaan kirkko miellyttää kristinuskosta vieraantuneita massoja, mutta eipä näiden vieraantuneiden lojaliteetti pitkälle kanna. Enkä voi olla kyseenalaistamatta, mitä väliä kirkkoon sitoutuneella jäsenmäärällä edes on, jollei itse kirkko ole sitoutunut mihinkään.


%d bloggers like this: