Avainsana-arkisto: Helsingin Sanomat

Helsingin Sanomain värittynyttä raportointia

Uuden Lumiani mukana tuli Helsingin Sanomain tilausjakso. Sen loppuessa minua lähestyttiinkin puhelimitse ja tiedusteltiin halukkuutta jatkotilaukseen. Totesin, ettei minulla olisi oikeastaan aikaa lukea lehteä, ja on oikeastaan parempi jos sitä ei tule. Sille sitten yhdessä naurahdettiin.

Valtavirtamedia on ruvennut tuntumaan paljon aiempaa laaduttomammalta ja puolueellisemmalta viime vuosina. Ehkä se johtuu siitä, että oma ajatteluni on erkaantunut niin voimakkaasti median toitottamasta maailmankuvasta. Varmasti osasyynä on kuitenkin myös aikojen muuttuminen: “edistyksellinen” ajattelu on vuosi vuodelta radikaalimpaa, ja älymystöä miellyttävien mielipiteiden omaksuminen vaatii entistä enemmän sinisilmäisyyttä ja tyhmän näyttelemistä.

Otin Helsingin Sanomain tilausjaksollani muistiin joitain artikkeleja, jotka pistivät silmään erityisen asenteellisina. Niistä näkee, millaista ajattelua lehden toimittajat edustavat ja tahtovat lukijoilleen tuputtaa. Minulla on näitä juttuja vain satunnainen valikoima, josta saa vain summittaista osviittaa lehden tyylistä. Sitä paitsi paljon olennaisempi asia lehdistön puolueellisuuden kannalta olisi, mitä se jättää julkaisematta. Sitä olisi paljon vaikeampi tutkia.

Arvot ja tasa-arvot

9.6.2016 Helsingin Sanomat pelotteli pääkirjoitussivullaan populismilla.

Populismin ydintä ovat moniarvoisuuden hylkääminen ja tavat käyttää valtiovaltaa eri mieltä olevien vaimentamiseen. Tämä tekee populismin noususta vaarallista.

Kirjoittajalta on jotenkin hukassa, että “edistykselliset” voimat yhteiskunnassa ovat eri ahkeria eri mieltä olevien vaimentamisessa. Hyvä esimerkki on Ruotsin poliittisen kentän tapa kohdella Ruotsidemokraatteja esimerkiksi valtiopäivätyöskentelyssä, jossa tälle pahamaineiselle puolueelle ei anneta sille kuuluvia valiokuntien puheenjohtajuuksia. Nykyisin on surkeasti valtavirtaa ajatella, että tällainen “edistyksellisten” harjoittama syrjintä onkin täysin oikein, tyyliin “suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita”. Tämä harhainen ajattelu selittää hyvin, miksi “populismi” syntipukkina menee monille lehden lukijoille täydestä.

13.6.2016 Helsingin Sanomat väitti Yhdysvaltain olevan Suomea edellä rotujen välisessä tasa-arvossa ja Suomen olevan edellä sukupuolten välisessä tasa-arvossa. Tämäkin teksti pääsi pääkirjoitussivulle.

Asun Washingtonissa, jossa on paljon uranaisia. Silti kaikki olettavat, että olemme muuttaneet Yhdysvaltoihin mieheni työn takia. Lasten leikkitreffit, synttärikutsut ja koulun vapaaehtoistoiminta kuuluvat äideille.

Ilmeisesti mustan miehen eteneminen presidentiksi ratkaisi rotujen tasa-arvokilvan Amerikan hyväksi. Ei sillä niin väliä, että Yhdysvalloissa* on tänäkin päivänä hurja rotujen välinen segregaatio, jota ei tosin Hollywood-elokuvissa näytetä. Tämä kirjoitus kertoo paljon Hesarin mutta laajemminkin valtavirta-ajattelun pinnallisesta suhtautumisesta tasa-arvoon ja rasismiin. Jos se näyttää ensi vilkaisulta tasa-arvolta, se on sitä, ja sama pätee rasismiin.

*) On totta kai absurdia puhua Yhdysvalloista, tuosta suuresta ja monimuotoisesta unionista, yhtenä könttänä. Ehkä siellä päin Yhdysvaltoja, missä toimittaja Saarikoski matkasi, olikin käytännössä toimivaa rotujenvälistä yhteiseloa.

EQUALITY PARADE - Warsaw 2006 | Attila Husejnow

17.6.2016 luetaan jälleen pääkirjoitussivun kolumnia. Vieläkö “homojen Utøya” Orlandossa on muistissa?

Vaik­ka hlbtiq-jär­jes­tö­jen nä­ky­vyys on kas­va­nut ja vä­hem­mis­tö­jen oi­keu­det mo­nis­sa län­si­mais­sa ovat pa­ran­tu­neet, ta­sa-ar­vo-on­gel­mat ovat yhä to­del­li­sia. Ho­mo­fo­bia ei ole min­kään yk­sit­täi­sen ryh­män piir­re, sil­lä si­tä esiin­tyy mo­nis­sa us­kon­nol­li­sis­sa ja po­liit­ti­sis­sa liik­keis­sä. Sen avul­la liet­so­taan vi­hol­lis­ku­vaa.

Oikeastaan “homofobia”-termiä käytetään lietsomaan viholliskuvaa. Kun tiettyjä uskonnollisia ja poliittisia ideologioita leimataan “homofobiaksi”, samalla termi myös kärsii inflaation ja todelliset ongelmat jäävät epäolennaisuuksien varjoon. Tässä on jälleen hyvä esimerkki siitä, miten tasa-arvoasioita analysoidaan niin kovin pinnallisesti Hesarissa ja yleensä edistyksellisten toimesta.

On tär­keää ha­vai­ta, et­tä jot­kin ho­mo­vas­tai­set liik­keet käyt­tä­vät mus­li­mien ho­mo­vas­tai­suut­ta pe­rus­te­lu­na omal­le mus­li­mi­vas­tai­suu­del­leen. Sil­loin ho­mo­sek­suaa­li­suu­del­la on vain po­liit­ti­sis­ta, et­ni­sis­tä tai us­kol­li­sis­ta iden­ti­tee­teis­tä riip­pu­ma­ton­ta vä­li­ne- ja viih­dear­voa.

Or­lan­don is­ku po­li­ti­soi­tiin he­ti se­kä Yh­dys­val­lois­sa et­tä Suo­mes­sa. Uh­rit kaa­pat­tiin mus­li­mi­vas­tai­suu­den ja maa­han­muut­to­po­li­tii­kan vä­li­kap­pa­leik­si.

Ongelma ei siis voi olla islam eikä muslimien massamaahanmuutto. Ei voinut olla kesäkuun puolessavälissä eikä myöskään nyt, lukuisten myöhempien terrori-iskujen jälkimainingeissa.

Mihin poliittiseen agendaan Hesari muuten Orlandon iskun valjasti?

23.6.2016 Helsingin Sanomat kirjoitti ylireagoinnista…

HKL poisti Tom of Finland -näyttelyn ulkomainoksia Helsingissä – laitos myöntää ylireagoinnin

Ylireagoinnin syynä oli poliisille tehty tutkintapyyntö mainosten sisältämästä pornografiasta.

GLBT-agenda on “edistyksellisille” niin tärkeä, että Hesari ei välittänyt käyttää puolta ajatusta sen pohtimiseen, oliko tutkintapyynnön taustalla ajatusta.

Sen vertaa ei harjoitettu asiallista tiedonvälitystä, että olisi laitettu artikkeliin mukaan kuva mainoksesta lukijoiden arvioitavaksi. (Vai oliko se liian pornografinen lehteen?)

Helsingin Sanomain dekadentti arvomaailma on varauksetta avoin julkisen tilan haltuunotolle seksuaaliseen vapautumiseen liittyvällä kuvastolla. (Kunhan se ei esitä naisia, sillä se olisi seksististä ja halventavaa.)

Euroeliitin sylikoira

17.6.2016 lehden pääkirjoitus kertoi EU:n olevan ilman omaa vikaansa syntipukki. Lehden oma syntipukki, populismi, on tehnyt siitä sellaisen.

Pa­ri­kym­men­tä vuot­ta sit­ten EU-päät­tä­jil­lä oli suu­ri huo­li ”le­gi­ti­maa­tiok­rii­sis­tä”. Brys­se­lis­sä ja EU-pää­kau­pun­geis­sa mie­tit­tiin ta­paa, jol­la kan­sa­lai­set saa­tai­siin kyt­ket­tyä unio­nin toi­min­taan.

Kun EU on eliittilähtöinen eikä kansalaislähtöinen, mitkä edellytykset sillä olisikaan legitimiteetille? Helsingin Sanomat on kuitenkin eliitin äänitorvena kyvytön analysoimaan asiaa millään muulla tavalla kuin populismia demonisoimalla.

14.6.2016, Britannian EU-eroäänestyksen alla, kirjoitettiinkin sitten EU:n vastustajien valheista. “Etenkin Brexit-leiri on värittänyt totuutta omiin tarkoituksiinsa.” (Niin myös HS-leiri, päivittäin.)

Ka­tin­kon­tit. Vi­ral­li­suus on­kin pelk­kää naa­mioin­tia, ja lä­pys­kä osoit­tau­tuu EU-eroa aja­van Vo­te Lea­ve -kam­pan­jan mai­nok­sek­si.

Mai­nok­sen fak­tat­kin jät­tä­vät toi­vo­mi­sen va­raa.

Mai­nos ker­too, et­tä Bri­tan­nian EU-jä­sen­mak­su on 19 mil­jar­dia pun­taa vuo­des­sa, ja täl­lä ra­ken­tai­si sai­raa­lan vii­kos­sa. Kyl­lä, mut­ta Bri­tan­nian net­to­mak­su EU:lle jää vain puo­leen.

Väite Leave-leirin valehtelusta on hyvin röyhkeä, koska Stay-puolella mentiin niin paljon pidemmälle – kuten menee EU:kin mainostaessaan itseään meille eurokansalaisille omia verorahojamme käyttäen. Jos Leave-puoli antoikin vähän epätäydellisen kuvan EU-jäsenyyden kuluista, Stay-puoli jättää kokonaan mainitsematta, että EU:lle mitään maksetaankaan. He muistuttavat, kuinka paljon tukia Brysselistä virtaa esimerkiksi brittimaanviljelijöille. Ei se mitään, että jäsenmaksut ovat tuplasti suuremmat kuin mitä EU:sta saadaan.

17.6.2016 uutisoitiin Timo Soinin tekemättä jättämisistä brittiläisen kansanedustajan Jo Coxin murhan jälkeen.

Lopulta Soini kommentoi asiaa perjantaina iltapäivällä vastauksena toimittajien kysymykseen.

“Se on karmea väkivallanteko. Riippumatta siitä, mikä motiivi on, mikään ei oikeuta tuollaista väkivaltaa”, Soini sanoi.

Vahinko oli kuitenkin jo tapahtunut.

Soinilla on varmasti ollut kiire. Kiirettä lienee muidenkin maiden ulkoministereillä. Soinin blogin perusteella ulkoministerillä kyllä riittää aikaa nettikirjoitteluun lähes päivittäin.

Murhattu Jo Cox edusti labour-puoluetta. Hän oli vasemmistolainen, kannatti EU:ta ja puolusti monikulttuurisuutta. Hän siis edusti kaikkea sitä, mitä Soini vastustaa.

Toivottavasti se ei ollut syy Soinin vaikenemiseen.

Nyt vittu oikeesti. Meneekö johonkuhun täydestä toimittajan vihjailu uutisen kainalojutussa? Luultavasti menee, Helsingin punavihreässä kuplassa. Toimittajalla saattaa itselläänkin olla hyvin mielenkiintoinen, siis sairas mutta mielenkiintoinen, käsitys Timo Soinin hirviömäisyydestä.

Aiemmin mainittuun pinnalliseen analyysiin sisältyy vaatimus irtisanoutumisista ja kaiken maailman julkisista julistuksista. On myös mielenkiintoista havaita, miten julistuksia vaaditaan toisilta tahoilta hanakammin kuin toisilta. Jos ulkoministerimme olisi ollut Pekka Haavisto, ei Hesarin toimittaja olisi edes tullut ajatelleeksi tarkistaa ulkoministeriön Twitter-tiliä. Tämä kertoo epäreilusta ennakkoasennoitumisesta Soinia kohtaan.

Todellisuudessa Soini lähetti suruvalittelut. Ne vain menivät perinteiseen malliin kirjeitse eikä Twitterissä.

19.6.2016 kerrottiin lisää Jo Coxin kuolemasta ja tulevasta EU-kansanäänestyksestä.

Brittimedian mukaan miehellä olisi yhteyksiä äärioikeistolaisiin ja -nationalistisiin ryhmittymiin sekä uusnatseihin.

Ainakin hänellä oli yhteyksiä mielenterveyden häiriöihin, mutta ei nyt viitsitä mainita niitä tässä.

Kampanjoinnille on ollut tähän asti tyypillistä vastakkainasettelu ja repivyys. Osa Brexit-leiriä on myös vääristellyt totuutta ja ratsastanut muukalaisvihalla.

Oi sitä toiston voimaa! “Kaikki EU-vastaiset eivät vääristele totuutta, mutta kaikki totuuden vääristelijät ovat EU-vastaisia” Helsingin Sanomain kirjoittelussa.

Toisto jatkui tulevina päivinä vaivihkaa muiden artikkeleiden sivuhuomautuksina, esimerkiksi 27.6.: “kuten Britannian kansanäänestys EU-jäsenyydestä osoitti, faktat eivät riitä mielipiteen kääntämiseen”. Kun aikaa oli kulunut riittävästi ja lukijakunnan asenteita oli tarpeeksi jalostettu, “totuus” muuttui vieläkin tylymmäksi: “brexit-leirin kampanjointia leimaisivat (sic) puolitotuudet ja äänestäjien pelottelu” (14.7.2016).

Detail | Filippo Minelli

24.6.2016 helvetti pääsi irti elitistien kuplassa.

Äänestys, jonka jälkeen Britannia on heikompi

Britannian pääministerin David Cameronin uhkapeli päättyi omaan ja maansa tappioon.

Britannia on EU-kansanäänestyksensä jälkeen entistä heikompi ja pirstoutuneempi maa. Äänestys ei pelkästään paljastanut piileviä pirstoumia vaan myös kasvatti niitä.

Jäsenyyden katkaisemista kannattaneen Brexit-lerin voitto tarkoittaa sitä, että jos Britannia tosiaan eroaa unionista, se heikentää omaa taloudellista ja poliittista asemaansa.

Pääkirjoituksessa tietysti pitääkin ottaa kantaa. Lukijan on vain hyvä tiedostaa, mitä arvomaailmaa hänen päälleen sen kautta vyörytetään.

Pääkirjoituksen analyysi on kyllä nolo huti. Kuten Sebastian Tynkkynen kirjoitti, suomalaiset mediat eivät kykene edes lähes kertomaan, miksi EU-eroa haluttiin.

27.6.2016 oli pääkirjoitustoimittajalla hieman eri ääni kellossa – otsikosta päätellen.

EU sai varoituksen, jota sen on kuultava

Mutta ratkaisuksi Hesari tarjoaakin EU:n päätösvallan lisäämistä!

Ongelmat eivät olleet unionin aiheuttamia. Ne olivat päinvastoin sellaisia, joiden ratkaiseminen olisi sujunut paremmin nimenomaan ylikansallisin päätöksin.

Jotkut lukevat tällaista euroeliittiä pönkittävää paatosta päivästä toiseen ja ottavat sen totuutena.

3.7.2016 Hesari puolusteli EU-elitismiä jälleen vallan röyhkeästi tavallisen kansalaisen näkövinkkelistä:

EU:ssa on 25 viime vuoden aikana uusittu kolme kansanäänestystä. Sen takia unionia haukutaan epädemokraattiseksi, mutta ehkä syytökset ovatkin turhan kärkkäitä.

On kekseliästä määritellä demokratia uudelleen kulloisenkin tarkoitusperän mukaan.

 

Loppukaneetti

Poikkeus vahvistaa säännön?

1.7.2016 tapahtui ihme ja HS:n toimittaja kovisteli vihervassaripoliitikko Outi Alanko-Kahiluotoa twiitistä, jossa tämä vihjasi Soinin olevan maanpetturi. “Oletko tietoinen siitä, ettei Soinin vierailu Englannissa täytä maanpetoksen juridisia tuntomerkkejä?”

Se, että tätä lukiessa hämmästyy, kertoo miten yksipuoliseen toimitukselliseen linjaan sitä lukijana joutuu tottumaan.

Toissapäivänä uutisoitiin, että Turkin hallitus sulkee kymmeniä tiedotusvälineitä. Toinen uutinen oli, että kotimaassa poliisi vaatii MV-lehteä suljettavaksi. (Eilen MV-lehti näytti 404:ää, mutta se ei liittynytkään viranomaisten toimiin, sillä tänään sivusto on taas ylhäällä.)

Minua kyllä ahdistaa enemmän lukiessani HS-lehteä kuin lukiessani MV-lehteä. MV-lehteä koskien sentään uskon, että lukijat suhtautuvat lukemaansa kriittisesti eivätkä ota kaikkea lähtökohtaisesti totuudenmukaisena tiedonvälityksenä.

Mainokset

Varsinainen syrjintä

Valitan, että blogini näyttää viimeaikaisen perusteella käsittelevän vain politiikkaa, mutta nyt vain on niin paljon pinnalla siihen liittyen.

Helsingin Sanomat kirjoittaa Perussuomalaisten eilisestä rasisminvastaisesta julistuksesta pöyristyttäviä väitteitä.

Perussuomalaisten ryhmä siis tuomitsee varsinaisen syrjinnän lisäksi myös tämänkaltaisen positiivisen syrjinnän, jonka tarkoituksena on edistää vähemmistöjen asemaa.

”Varsinainen syrjintä”?! Kuten olen maininnut, Hesarin toimittajat ovat aiemminkin luonnehtineet asioita ”varsinainen”-adjektiivilla kykenemättä perustelemaan, miksi jokin toinen vastaava olisi ei-varsinaista. (Nyt siis tarkoitan eduskunnan ”varsinaisia maahanmuuttajakansanedustajia” vastakohtana Ruotsista Suomeen muuttaneelle eli epävarsinaiselle maahanmuuttajalle.)

Perussuomalaisten eilinen julistus, jonka luonnos on Jussi Halla-ahon tekemä, on monelta kannalta ansiokas. Siitä paistaa tasapuolisuus eri kansanryhmiä kohtaan. Tässä muutamia katkelmia.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Lempikohtani julistuksessa on kuitenkin tämä:

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Eräät poliittiset voimat pyrkivät Suomessakin kypsyttelemään viharikoslainsäädännön syventämistä, niin että viharikollisuus luettaisiin jopa ihan omaksi rikollisuuden lajikseen. Mielestäni tämä lähettäisi väärän viestin: jotkin väkivaltarikollisuuden motiivit ovat hyväksyttävämpiä ja ymmärrettävämpiä kuin toiset. (Näin tarkalleen ottaen onkin niissä tapauksissa, joissa motiivi on lieventävä asianhaara, esimerkiksi jos joku vakavasti sairas pyytää surmaamaan itsensä.)

Lisäksi olisi odotettavissa, että toisiin kansanryhmiin kohdistuvat ja toisten kansanryhmien tekemät rikokset tuomittaisiin viharikoksina herkemmin kuin toisiin/toisten. Tällaisia väitteitä on ainakin esitetty maissa, joissa on täysikokoinen viharikoslainsäädäntö. Vaikka se ei pitäisikään paikkaansa, siihen viittaavat uskomukset olisivat ehtymätön katkeruusautomaatti, joka tuottaisi jatkuvasti jännitteitä eri ryhmien välille.

Näennäisen pätevää kritiikkiä

Kokoomuslainen Ossi Mäntylahti kirjoitti aamulla Uuden Suomen blogissaan näennäisen päteviä argumentteja julistusta vastaan. Mutta kun niitä ajattelee tarkemmin…

Klassisia Suomessa yleisesti hyväksyttyjä vähemmistöjä suojaavia erityistoimenpiteitä ovat sotaveteraanien, maanviljelijöiden, vammaisten ja naisten kiintiöt sekä tuet. Esimerkiksi Finnveran Naisyrittäjälaina.

Itse asiassa sukupuolikiintiöt ja naisten erityistuet ovat saaneet osakseen voimakasta kritiikkiä viime vuosina, joten niitä ei voi pitää yleisesti hyväksyttyinä. Lisäksi on huomionarvoista, että sotaveteraani, maanviljelijä, vammainen ja nainen voi kuulua mihin ”etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan” [persujen julistuksesta] perustuvaan ryhmään tahansa, joten heidän etuutensa eivät ole minkään ”etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan” [persujen julistuksesta] sidottuja.

Halla-ahon julistus puhuu myös suoraan perussuomalaisten koulutuspolitiikkaa vastaan. Ohjelmassa vaaditaan koulukohtaisia enimmäiskiintiötä maahanmuuttajataustaisille oppilaille. Tämä on suorassa ristiriidassa julistuksen etnisen taustan syrjimisen tai suosimisen kieltämisen ja yksilönä kohtelemisen vaatimuksen kanssa.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelman mukaan (s. 26) ”Kunnissa, joissa maahanmuuttajaväestö on päässyt keskittymään tietyille alueille, Perussuomalaiset kannattavat ajatusta koulukohtaisista enimmäiskiintiöistä maahanmuuttajataustaisille oppilaille, sillä mamu-oppilaiden keskittyminen vain tiettyihin kouluihin heikentää heidän integraatiotansa suomalaiseen yhteiskuntaan.” Ajatuksena kiintiön takana on siis juurikin ehkäistä näiden maahanmuuttajien tulevaa tarvetta positiiviseen syrjintään parantamalla heidän integraatiotansa. Mutta tässä maahanmuuttajatausta on itse asiassa sivuseikka eikä ”syrjinnän” ensisijainen peruste: peruste on henkilön tarve integroitua, ja on vain sattumaa, että tätä tarvetta ei esiinny kantasuomalaisten keskuudessa. Jos esiintyisi, sellaisilta kantasuomalaisilta ei saisi evätä mahdollisuutta parempaan integraatioon heidän taustansa takia.

Perussuomalaisten ohjelmassa ei kerrota tarkemmin, miten tällainen mamukiintiö pitäisi toteuttaa. Omasta puolestani voin todeta, että en hyväksyisi sitä, jos maahanmuuttajalapset vain pakotettaisiin ilmoittautumaan johonkin toiseen kouluun kuin mihin heidän vanhempansa heidät haluavat ilmoittaa. Enpä usko, että persutkaan asiaa näin toteuttaisivat.

Eikä ole kauaakaan, kun persujen omassa lehdessä vaadittiin nummi-pusulalaisen eduskuntavaaliehdokkaan voimin painokkaasti muun muassa viittomakielisten, saamenkielisten ja vammaisten väyläksi töihin kuntien monimuotoisuuskiintiötä.

Kyseinen Mikki Niemisen kirjoitus on itse asiassa yksittäisen ihmisen mielipide mielipidepalstalta. Hänen mukaansa ”Ammatillisen tutkinnon omaavien, mutta silti heikosti työllistyvien syrjäytymisen ehkäisemiseksi on luotava rekrytointiväylä ja kiintiö, joka madaltaa työllistymisen kynnystä ja tuo valoa tunnelin päähän.” Hän ei kuvaile tarkemmin, miten kiintiö tulisi toteuttaa. Itse en hyväksyisi sitä, jos tällaiseen kiintiöön pääsisi mukaan oman etnisen taustan tai puhutun kielen perusteella. Sen sijaan olisi mielestäni persujen julistuksen hengen mukaista, jos yhteiskunnalla olisi (kuten onkin) erityisiä työllistämiskeinoja kaikille työelämästä syrjäytyneille tai pitkäaikaistyöttömille, ja niiden piiriin pääsisi kuka tahansa puhumastaan kielestä tai syntyperästään riippumatta.

Edellisissä kunnallisvaaleissa persut vaativat ulkomaalaisten kerjäämistä kuriin. Tavoite voi sinänsä olla kannatettava, mutta se sotii pahasti Halla-ahon julistuksen etnisen arvottamisen neutraliuden periaatetta vastaan.

Mäntylahden väite on hieman harhaanjohtava, sillä vaikka kunnallisvaaliohjelman kyseinen kohta onkin heikosti otsikoitu ”Ulkomaalaisten kerjääminen kuriin”, leipätekstissä ei sanota, että kerjäämiseen puuttumisen tulisi koskea vain tiettyjä etnisiä ryhmiä tai vain ulkomaalaisia. Otsikointi johtuu siitä, että kerjäämisongelmasta puhuttiin vaalien alla siksi, että eräistä vieraista maista oli tullut suomalaisiin kaupunkeihin kerjäläisiä.

Uskontoryhmien mukaan arvottaminen kuuluu niin ikään kiinteästi persujen ideologiaan. Puolue haluaa vetää kuntien rahat pois sellaiselta kulttuuritoiminnalta, joka ei perustu tervehenkisiin suomalaisiin arvoihin ja joka loukkaa kristillisiä arvoja. On jälleen vaikeaa nähdä miten tämä on sovitettavissa yhteen Halla-ahon julistuksen uskontoon tai kulttuuriin kohdistuvan syrjinnän tai suosimisen kiellon kanssa.

Tässä kohden voidaan todeta, että Perussuomalaisten julistus ei tuomitse uskontoon tai kulttuuriin kohdistuvaa ”syrjintää” vaan uskontoon tai kulttuuriin perustuvaa yksilöön kohdistuvaa syrjintää. Kuka tahansa taustastaan riippumatta voi valita tekevänsä esim. suomalaiseen kansallisromantiikkaan pohjautuvaa taidetta, jos haluaa yhteiskunnan apurahoja (siinä kuvitteellisessa ja ikinä toteutumattomassa tilanteessa, että persujen taidelinjaukset olisivat apurahojen perustana).

Edvard Isto: Hyökkäys

Edvard Isto: Hyökkäys

Muiden kriitikoiden argumentit ovat hyvin paljon samanlaisia kuin Mäntylahden, joten en ota niitä erikseen käsittelyyn. Sai Perussuomalaisten rasisminvastainen julistus kuitenkin osakseen myönteisiäkin kommentteja. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kristiina Kouros: ”Voi sitä lukea hyvälläkin tavalla.” No tuntuisi siltä, että monien on mahdotonta lukea Perussuomalaisten tekstejä hyvällä tavalla.


%d bloggers like this: