Men’s rights movement – a gateway drug for white supremacism?

A journalist who has branded herself as the fact-checking journalist of Finland shared a noteworthy article on Twitter. The article, based on anecdotal evidence and liberal/progressive ideological axiomata, serves as a case in point for why such a big proportion of people today distrust journalists and the media.

Really dissecting the article would require considerable amount of work as the contents overall arouse so much doubt that I wouldn’t trust any of the background narrative. For example, is the man mentioned in the lead actually a white supremacist, or is this a deliberate misrepresentation by the author to promote his own world-view like the rest of his writing? Originally written with social media in mind, my recent observation could well apply to professional news media as well:

Noteworthy as the MRA*-bashing article might be, checking every little detail thereof would be a waste of time as the article’s conclusions are monumentally failing regardless of the background details’ factual accuracy.

*) men’s rights activist

Firstly, as noted, the article relies on anecdotal ”evidence” to make its case. This and that person used to be an MRA, and now he’s alt-right! Let’s not look into what most MRAs statistically end up doing, as that would deprive us of a clickbait of a headline! Not even correlation is truly demonstrated, let alone causation. The article goes on with even more anecdotes, this time to create the illusion that it’s listing all the (im)moral principles of all the MRAs and alt-rightists. These two groups are, for obvious motives, presented as closely together as possible.

After his anecdotes, the author proceeds with typical liberal/progressive rhetoric reducing his journalism to political pamphletry, surely aimed at the publication’s narrow-minded target group. You know what this rhetoric entails: the typical dichotomy between the privileged and the oppressed. Wasn’t journalism supposed to question everything and present multiple differing points of view?

Closer to the truth. While the journalist epically failed to substantiate this alleged link between the MRM and white supremacism, something can be said about the matter. I’m certainly no more familiar with the MRM and the alt-right than the article’s author (meaning, superficially familiar at most), however the overall picture of today’s ideological divisions in the first world is pretty revealing. You see, I do believe the MRM and white supremacism have a connection, after all. There’s just no putting sins of one group on the shoulders of the other.

It only takes common sense to understand that alt-rightists are more likely to align themselves with the men’s rights movement than with feminism. Why might that be? Was the MRM a gateway drug? (If only I could rely on your common sense and consider this a rhetorical question…) A far-rightist will find more to exploit in the MRM than in feminism. S/He may not agree with everything the MRM stands for, but there’s enough common ground to work with.

To draw the conclusion that MRM leads to white supremacism would be dishonest, even outrageous. A person’s beliefs, ideas, and values will obviously serve as a causative factor leading to both these alignments independently. There’s no doubt that other MRAs are found in whole other positions in the political spectrum. They are going to have more sincere motivations for their activism, such as honestly egalitarian values and the aim to make the society better for everyone.

Women of the Red Army - Russian revolution - October revolution - soviet power - communism - bolshevik party

This Flickr picture of the Red Army was tagged ”journalism” and ”feminism,” for some reason.

There are numerous correlations similar to that of the MRM and the far-right. Liberal/progressive commentators have the habit of characterising proponents of tighter immigration policy as racist. Obviously, a racist will be more likely to promote tighter than looser immigration. This doesn’t mean that most people with reservations towards immigration are racists. To present a different kind of example, there likely is a strong correlation between feminism and violent, even lethal, far-right/anarchist terrorism. Even veganism is probably associated with left-wing violence, as it once was with Nazism. Islam also has a correlation with terrorism, and it actually might be a gateway drug; the MRA-bashing journalist will be investigating this when pigs fly.

Mainokset

Valkopesua tai mustamaalausta

Twitterissä kohistiin tänään kahdesta uutisartikkelista. Helsingin Sanomain juttu ministeri Jari Lindströmin erityisavustajasta vihjaili rasismista, YLEn juttu kemiläisestä kaupunginvaltuutetusta puolestaan kriittisten kommenttien mukaan valkopesi tuota rasistia.

Monilta kommentaattoreilta löytyy paljon mediakriittisyyttä jälkimmäistä juttua kohtaan samalla kun he omaksuvat ensimmäisestä jutusta juuri toimittajan epäsuorasti vihjaaman näkökulman sellaisenaan. Tässä on kyse siitä tunnetusta ilmiöstä, että ihminen valjastaa kaiken uuden kohtaamansa informaation vahvistamaan aiempia käsityksiään.

Perussuomalaisen työministeri Lindströmin erityisavustaja oli pyrkinyt vaikuttamaan kuuden järjestön tukihakemusten käsittelyyn ministeriössä, jotta hakemukset hylättäisiin. Kyseessä on poliittinen ohjaus, jossa poliittisesti nimitetty ministeri vaikuttaa tukipäätöksiin. Tämä on täysin laillista, koska kyseessä ovat harkinnanvaraiset tuet, eli laki ei velvoita myöntämään niitä. Pohjimmaisena ongelmana oli ilmeisesti se, että erityisavustaja ei olisi saanut ohjata ministeriön virkamiehiä, vaan tämä olisi ministerin itse pitänyt tehdä, vaikkakaan tätä pointtia artikkeli ei kovin selkeästi ilmaise.

Artikkeli alleviivaa sitä asiaa, että kuudesta järjestöstä, joille yritettiin ohjata kielteinen tukipäätös, kaksi oli somalijärjestöjä. Miksi tämä on olennaista? Koska toimittaja yrittää maalailla kuvaa, että tukihakemusten dissaamisessa oli kyse etnisestä syrjinnästä.

Onko sitten teoreettisesti mahdollista, että somalijärjestöiltä voitaisiin evätä tuet jonkin muun syyn kuin syrjinnän takia? Artikkeli ei lähde yhtään spekuloimaan muita mahdollisia motiiveja. Ministeriön virkamiehiltä artikkelissa on sumeilemattoman paheksuvia lainauksia, joissa korostetaan virkamiesten omaa etiikkaa, tasa-arvoa ja ihmisoikeuksia! Uskomattoman suuria sanoja tässä asiayhteydessä. Perussuomalaiset plus somalien hakemuksen hylkääminen on yhtä kuin ihmisoikeuksien vastustaminen, tällaisen yhtälön toimittaja tahtoo piirtää.

Valitettavaa tietenkin on, ettei Lindströmiltä ja erityisavustajalta saatu artikkeliin kunnon kommenttia tapahtuneesta ja poliittisen ohjailun perusteista. Kun kieltäydytään kertomasta, on toimittajalla melkein oikeuskin spekuloida villisti. Itselleni tulee pari poliittisen ohjailun perustetta mieleen. (Olisi tietysti paljon informatiivisempaa, jos artikkelissa mainittaisiin nimeltä kaikki kuusi järjestöä joiden tukihakemukset haluttiin evätä.) Ensiksikin Perussuomalainen-lehti (ja verkkojulkaisu Suomen uutiset) julkaisi viime joulukuussa jutun somaliliiton tukiaisista. Varmasti tämä aihe oli Lindströmin porukalle puolueen omasta äänenkannattajasta tuttu, kun kohuttu poliittinen ohjailu tapahtui tammikuussa. (Helmikuussa muuten RAY/Veikkaus hylkäsi somaliliiton satojen tuhansien eurojen tukihakemukset. Miksei Hesari tutki, oliko tässä epäpoliittisessa päätöksessä kyse ihmisoikeuksia polkevasta syrjinnästä?) Toinen aspekti on tietenkin se, että perussuomalaisten ohjelmaan kuuluu tunnetusti monikulttuurisuusideologian vastustaminen, joten mikäli työministeriön hakemukset koskivat monikulttuurisuuden edistämistä, niiden hylkääminen olisi tietenkin ollut perussuomalaisten vaalilupausten täyttämistä eli hyvä asia äänestäjien ”kuluttajansuojan” kannalta. (Monikulttuurisuuden vastustaminen ei ole sama kuin tasa-arvon vastustaminen.)

YLE julkaisi henkilökuvan kemiläisestä kaupunginvaltuutetusta, joka kamppailee vasemmistoliiton ja sosiaalidemokraattien hegemoniaa vastaan. Tunnettu sosiaalidemokraattinen kommentaattori kummastelee ”Uuninpankkopoika”-blogissaan, ettei YLE kertonut jutussaan tämän perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun nettikirjoittelusta, joka sisältää kuulemma ”valkoista ylivaltaa” ja ”värillistä ihmiskunnan roskasakkia”. Uuninpankkopoika viittaa ”Kunnollisvaalit 2012” -blogiin, jossa joku nimeämätön taho metsästi ”fasisteja” kuntavaalien ehdokaslistoilta vuonna 2012.

Ei siinä, kieltämättä laajassa henkilökuvassa olisi aiheellista käsitellä riittävällä laajuudella myös nettikirjoittelua, jos se herättää kysymyksiä. Ylipäänsä missä tahansa yksilöä käsittelevässä artikkelissa, jopa nekrologissa, olisi mielestäni sivuttava myös kritiikkiä. Toisaalta onhan human interest kaikille tuttu journalismin genre. Ei voida ajatella, että jollekulle ihmiselle pitää varata erityisen huono erityiskohtelu hänen Facebook-heittojensa takia.

Huvittavaa Twitterin kommenteissa oli se, kuinka eräillä tuntui olevan mielessään hyvinkin tarkka kuva siitä, millainen YLEn artikkelin olisi pitänyt olla. Sitä se punavihreään kuplaan joutuminen teettää. Mutta vakavasti ottaen, suosittelen kurkkaamaan ”Kunnollisvaalit 2012” -blogin koostetta tämän kaupunginvaltuutetun pahimmista nettijulkaisuista, ettei tarvitse olla välikäsien varassa. Puheet ”valkoisesta ylivallasta” rajoittuvat yhteen kuvaan, jollaista kenenkään järkevän ihmisen, varsinkaan perussuomalaisen poliitikon, ei tietenkään ikinä pidä julkaista netissä. Leimaaminen valkoisen ylivallan kannattajaksi on kuitenkin aika pitkälle vietyä. Entä sitten se värillinen roskasakki? Viittaa selkeästi johonkin rikosuutiseen, joka on taktisesti jätetty pois blogin ruutukaappauksesta.

harritauriainen4

Onko kuvitus provokaatio, vitsi vai kaupunginvaltuutetun rehellinen mielipide?

Valtuutetun kirjoitukset ovat kieltämättä roisia ja sivistyneeseen keskusteluun sopimatonta kieltä ja blogin esittelemät kuvavalinnat törkeitä ja rasistisia. Viisi asiatonta kuvaa vuosien varrelta (toisaalta lasketaanko veikkausmainos vuosikymmenten takaa asiattomaksi?) eivät ehkä kuitenkaan kerro koko totuutta ihmisestä. YLE silotteli käsittelemänsä henkilön nettihistoriaa ja ohitti sen hyvin lyhyellä maininnalla, kysyi toki henkilöltä itseltään lyhyesti kommenttia rasismisyytöksiin. Artikkeli esitteli valtuutetun perinteiseen human interest -tyyliin, muttei toisaalta yrittänyt tuputtaa lukijalle mitään yhtä oikeaa käsitystä käsittelemästään henkilöstä, toisin kuin kriitikot olisivat halunneet sen tekevän.


Mustamaalailuja

Yhteiskunnan polarisoituessa voimakkaasti media ei jää puolueettomaksi. Me kaikki tiedämme, miten eri ideologiat luokitellaan mediankin suosimassa mustavalkoisessa ajattelussa. Natseja ja sortajia yhtäällä, uhreja ja hyviksiä toisaalla.

Arvomaailman murros jättää jälkeensä menneistä arvoista vieraantuneen kuplan, jossa mielikuvitus laukkaa. Näin ajattelin, kun luin Nytistä HBO:n uudesta dystopiakertomuksesta The Handmaid’s Talesta. Atwoodin Orjattaresi-romaaniin (en ole lukenut) perustuva, nykyaikaan sovitettu kertomus on artikkelin mukaan pelottava, koska se ”voisi olla täyttä totta”. Voisiko?

Sarja perustuu idealle, että fundamentalistikristityt ovat tehneet vallankaappauksen ja alistaneet naiset miesten omaisuudeksi. Vanha testamentti on laki, ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat yms. rikolliset teloitetaan. Mikä kamalinta, abortti on kielletty ja säädetty rangaistavaksi!

On se äärikristillisyys sitten kamalaa. Toimittaja tulkitsee sarjan tapahtumia myös suvaitsevaiston uuden suosikkiuhrin, transseksuaalien, näkökulmasta. Veikkaanpa tästäkin päätellen, että sarja aika läpinäkyvästi tuputtaa ”oikeita arvoja” katsojilleen. Sarjan vahvasta visuaalisuudesta ja järkyttävän eksplisiittisestä sisällöstä päätellen katsojan televisio toimii jopa harvinaisen tehokkaana aivopesukoneena.

Kriitikko unohtaa mainita, että länsimainen ihmisarvokäsitys on syntynyt kristillisen kulttuurin tuotteena. Ja juuri tämän meille vielä kristillisyyden hiipumisesta huolimatta säilyneen arvopohjan vuoksi kauhistumme The Handmaid’s Talen kuvaamista vääryyksistä.

Juuri kristillisessä yhteiskunnassa naisten oikeudet, demokratia ja vapaudet ovat päässeet syntymään. Ihmiselämän syvä kunnioitus, joka koskee myös syntymättömiä lapsia, on turvallinen arvopohja juuri sarjassa kuvattuja kauheuksia vastaan.

Punavihreään kuplaan kuuluvat eivät näe natseja kaikkialla, vaikka näin usein väitetään. He eivät näe natseja katsoessaan peiliin. Nytin artikkelista päätellen HBO:n uusi sarja ulkoistaa pahuuden salakavalalla tavalla. Itseäni pelottaa tällaisen kaukaa haetun kristillisen dystopian sijaan se, että omaan arvomaailmaansa kritiikittömästi suhtautuvat harhaanjohdetut liberaalit lähtevät demokratian ulkopuolisin keinoin ”pahiksia” vastaan. Ehkä heidän oma vallankaappauksensa onkin jo kaikessa hiljasuudessa käynnissä tajuamattamme silmiemme edessä?


Itsesensuurista

Itsesensuuri on lahja.

Kuvittelepa vain, mitä joutuisit sietämään, jos ihmiskunta ei tuntisi itsesensuuria. Kuvittelun tueksi voit käydä lukemassa Suomi24:ää. Mieti sitten, millaista olisi, jos kaikkialla ja kaikissa asiayhteyksissä ihmisten ulosanti olisi sellaista. (Jos siellä on jollain taikatempulla saatu nostettua keskustelun tasoa viime vuosina, olen asiasta vallan tietämätön; en tapaa käydä siellä. Mutta Radio Millenniumin musavideo antaa osviittaa siitä, mitä tarkoitan.)

Meitä on moneksi. On heitä, jotka töksäyttävät asioita ennen kuin ajattelevatkaan. Joskus tuntuu siltä, että he eivät ajattele sanomisiaan edes jälkikäteen, mutta ehkä he vain ajattelevat niin eri tavalla kuin minä, ja se selittää, etteivät he muutu yhtäkkiä vaivaantuneiksi ja yritä äkkiä muuttaa puheenaihetta. Osa töksäyttelijöistä on loppujen lopuksi todella herttaisia, se riippuu vain siitä, onko heillä riittävän harmiton luonne.

Ja sitten on sellaisia kuin minä, jotka ovat mieluummin tunteja hiljaa kuin riskeeraavat että tulisi sanottua jotain hölmöä tai sopimatonta. Ja mitä kauemmin vaikenee, sitä korkeampi on kynnys lähteä keskusteluun. Onneksi vaikeneminen on suomalaisessa kulttuurissa edelleen yleensä hyväksyttävää.

Väärää mieltä olevat saisivat puolestani mielellään sensuroida itseään nykyistä enemmän. En kuitenkaan lähde heitä sensuroimaan, vaan sensuroikoot itse, jos sensuroivat. Odotan kyllä, että hekin sallivat oman ideologiansa vastaisten mielipiteitten esittämisen.

Yhteiskunnallinen hegemonia kannustaa vääränlaiseen itsesensuuriin, jossa tosiasiat ja tärkeät huomiot uhrataan yleisen hyväksyttävyyden nimissä. Yleinen keskusteluilmapiiri kannustaa harmittomaan diibadaabaan (”kivapuhe”), jonka kyseenalaistajat leimataan helposti jollain paheksuvalla nimityksellä. Nämä leimakirveet ovat mielenkiintoisesti vasemmistoliberaalien hallussa, ja konservatiivit ovat toimineet pitkälti niiden ehdoilla.

En oikein ole perillä, mikä tämä viime vuosina julkisuuteen noussut alt-right-liike on. Alt-rightiä on kiivaasti pyritty lokeroimaan äärioikeistoon, jopa natsismiin. Koska leimakirveet ovat liberaalien hallussa, täytyy suhtautua varauksella. Olen ymmärtänyt, että alt-rightin kimppuun on käyty niin voimakkaasti juuri siksi, että alt-right torjuu nuo lähtökohdat, joiden säännöillä perinteinen oikeisto on kiltisti pelannut. Siksi se on liberaaleille vaarallinen. Jää nähtäväksi, onko liike vastustuskykyinen mustamaalaukselle vai osoittautuvatko vastustajien väitteet todeksi.

Ei mitään vappupuheita tänä vuonna, vaan itsesensuuria!


Anni Sumari (toim. ja suom.): Óðinnin ratsu. Skandinaaviset jumaltarut

Muinaista kansanperinnettä tutkiessani minua kiehtoo ajatus siitä, mitä jos noissa taruissa on säilynyt tiedonjyväsiä (vaikkakin ajan kuluessa hämärtyneitä) ihmiskunnan varhaisista vaiheista. On jännittävää, kuinka eri kulttuurien myyteissä on yllättäviä yhtäläisyyksiä.

Ajatusleikkiähän kaikki tyynni. Tähän väliin haluan silti jakaa linkin mystiselle sivustolle, joka käsittelee muun muassa juuri näitä mytologioiden yhteneväsyyksiä.

Anni Sumarille ei riitä titteliksi pelkkä ”toimittaja” eikä pelkkä ”suomentaja”, mitä tulee Óðinnin ratsuun, mutta molemmat nimikkeet yhdessä tekevät edes kohtalaisesti kunniaa suurelle työlle, jonka hän on tehnyt muinaisskandinaavisen mytologian selvittämiseksi. Hän on ammentanut käännöksistä, kommentaareista ja uudelleenkerronnoista esittääkseen runo-Eddan ja proosa-Eddan myytit ymmärrettävänä kokonaisuutena.

Sumarin hyvin kirjoittama johdantokappale kertoo mytologian ydinasiat, jotta lukija on heti juonessa mukana, ja myöhemmin alaviitteissä selitetään Eddaa siten, että ymmärrys karttuu sopivasti vähitellen.

Tällainen mistään mitään tietämätön moukka kiinnittää kyllä ensimmäisenä huomiota teoksen nimeen. ”Óðinn”? Eikös se kirjoiteta Odin? Niin kuin Soldiers of Odin, tiedäthän? No, itse asiassa Eddan keskiaikaiset käsikirjoitukset ovat islantilaisia, joten on vallan asiaankuuluvaa noudattaa alkukieltä. Óðinnin ratsussa esimerkiksi Asgård on Ásgarður. Valhallaa Sumari sitä vastoin ei ole kääntänyt Valhölliksi, vaan on antanut vakiintuneen kieliasun jäädä valikoiduissa tapauksissa.

Tomb Raider 8: Baddies

Skandinaavinen mytologia on inspiroinut paljon popkulttuuria, mm. Tomb Raider: Underworld -peliä. Kuvassa Lara Croft kohtaa Helheim-nimisellä tasolla sen, mitä hänen kauan sitten kadonneesta äidistään Ameliasta on jäljellä. Tästä on tullut puoliksi elävä ja puoliksi kuollut, kuten Lokin tytär Hel, tuonelan eli Helheimurin hallitsija. Tässä linkki lyhyeen kirjoitukseen (englanniksi) aiheesta Tomb Raideria ja arkeologiaa käsittelevällä sivustolla.

Skandinaavisen mytologian mukaan maailmankaikkeus koostuu yhdeksästä maailmasta. Muinainen demonisten tulihenkien maa Múspellsheimur jää hämärän peittoon, sillä sinne ei sijoitu säilyneiden myyttien tapahtumia, sikäli kun Óðinnin ratsun läpi lukeneena muistan. Pääasiassa myytit kertovat jumalten sompailusta oman maansa Goðheimurin, jättiläisten maan Jötunheimarin ja ihmisten maan Mannheimurin välillä. Tarkemmin sanottuna Goðheimur on aasajumalten maa (siellä sijaitsee Ásgarður, aasojen linnakaupunki), kun taas toinen jumalten suvuista on vaanit, joiden maa on Vanaheimar. Menikö jo tarpeeksi monimutkaiseksi? Mytologian mukaan aasoilla ja vaaneilla oli sota, joka päättyi rauhansopimukseen. Rauhan vakuudeksi vaaneista kolme – siis Njörður, Freyr ja Freija – muuttivat Ásgarðuriin asumaan aasojen luo. Sumari selittää johdannossa, että tämän myytin ajatellaan liittyvän siihen, kun skandinaaveista tuli sotaisia viikinkejä ja he tarvitsivat uudet, sotaisammat jumalat vanhojen agraaristen vaanien tilalle. Lopulta tuli ”rauha” eli aasat ja vaanit integroitiin samaan mytologiaan tasa-arvoisesti palvottaviksi. (Eddan muistiin kirjoittamisen aikaan oli varmasti jo unohdettu paljon aasoja edeltäneen ajan uskonnosta, eikä Edda tunnekaan nimeltä muita vaaneja kuin nuo kolme Ásgarðuriin muuttanutta: Njörðurin, Freyrin ja Freijan.)

Óðinnin ratsun avauslukuna on Näkijättären ennustus, joka kertoo salaperäisellä tavalla maailman synnystä ja tulevasta maailmanlopusta, Ragnarökin taistelusta. Sumarin hienossa lyyrisessä käännöksessä on tunnelmaa. Ote:

Aikojen aamussa, kun Ýmir-jättiläinen eli, ei ollut hiekkaa eikä merta, ei viileitä aaltoja tai maata, ei ollut taivasta yllä; oli suunnaton kuilu, ammottava Ginnungagap, siellä ei ruoho kasvanut.

Ei kasvanut, kunnes Borin pojat nostivat esiin maan muodot, loivat kuuluisan Miðgarðurin. Etelästä paistoi aurinko rakennuskiville, ja vihreät yrtit versoivat maasta.

Etelästä tuli aurinko, kuun sisar, pitkin taivaanrantaa salejaan löytämättä, kuukaan ei tiennyt voimaansa, tähdet eivät tunteneet sijojaan.

Óðinnin ratsuMuinaisskandinaavisen kerronnan hienouksia ovat kenningit, runolliset kiertoilmaukset, joita kirjan alaviitteet selittävät. Esimerkiksi Runouden siman ryöstö -kertomuksessa Fjalar- ja Galar-kääpiöt tappavat viisaan Kvasir-jumalan, ottavat hänen verensä talteen ja käyttävät siitä simaa, joka tekee juojastaan taitavan runoilijan. Kertomuksessa selitetään: ”Siksi runoutta kutsutaan joskus kääpiöiden juomaksi tai Kvasirin vereksi”. Tapahtumat etenevät siten, että Suttungur-jättiläinen hylkää Fjalarin ja Galarin kaukaiselle luodolle ja hukkumiskuolema uhkaa heitä nousuveden tullessa. He suostuttelevat Suttungurin viemään heidät takaisin kuivalle maalle lahjomalla hänet runouden simalla. Siksi ”kääpiöiden juoman” ja ”Kvasirin veren” lisäksi myös ”kääpiöiden alus” on runouden kenning, olihan tuo runouden materialisaatio eli Kvasirin verestä tehty sima kääpiöiden konsti päästä luodolta pois. Yhä uusien kenningien hoksaaminen mytologiaa lukiessa on ilo.

Óðinnin ratsu on hyvä aloitus skandinaavisen mytologian tutkimiselle. Kävin yläkouluaikoina mytologiaa käsitelleen valinnaisen uskonnon kurssin; nyt olisi korkea aika palata näihin teemoihin ja sivistää itseään. Siinä sivussa saisi nauttia Suttungurin simaakin.


%d bloggers like this: