Aihearkisto: Elämäni

Joulukortit

Päivänpolttavaa aihetta tarjoutuisi blogissa käsiteltäväksi: sananvapautta, eutanasiaa, gender-ideologiaa, hallituskohua… Mutta niihin tarttuminen vaatisi liikaa aikaa ja jaksamista. Minulla on vähän kiireistä juuri nyt. Joten… joulukortit!

Joulukortit

Joulukorttien lähettäminen ei ole muodissa nuorten aikuisten keskuudessa. Mutta hei, eihän sähköposti tai WhatsApp-viesti korvaa joulukorttia! Ihan aitoa, käsin kirjoitettua, postin kantamaa korttia, jonka voi teipata seinälle esille.

Ei ole todellista. Vasta tämän blogimerkinnän kirjoittaminen herättää minut tajuamaan, että minun on korkea aika todella kirjoittaa ja lähettää nämä kortit, jotka oheisessa kuvassa teille näytän. Ne kulkevat 1. luokassa, joten ne ehtivät kyllä jouluksi perille, jos lähetän ne vaikkapa huomenna.

(Itselleni ei posti ole kantanut vielä yhtään joulukorttia. Veikkaan saavani ihmisiltä* postitse kotiini* neljä korttia.)

*) Nämä tarkennukset oli lisättävä, koska arviooni eivät sisälly mahdollisesti lääkefirman tyyppisiltä ei-inhimillisiltä tahoilta saatavat mainosluonteiset joulukortit eivätkä nyrkkipostina saatavat kortit tai se kortti, jonka odotan saavani joulunviettopaikkaani Varkauteen mahdollisen lahjapaketin muassa.

Koska teitä niin kovin kiinnostaa, katson nyt muistiinpanoistani, montako joulukorttia sain viime vuonna. (Oikeasti kiinnostavaa teille tässä onkin ehkä vain se, että pidän tällaisesta asiasta kirjaa. – Mutta pitäähän minun tietää, keille ainakin täytyy tänä vuonna vastavuoroisesti lähettää kortti!) Sain viime vuonna yhdeksän joulukorttia.

En näe oikein ideaa geneeristen halpakorttien ostamisessa, vaan tahdon joulukorttiostosteni tukevan hyväntekeväisyyttä. Hyväntekeväisyysjärjestöissä on se ongelma, että monen arvot ovat jotenkin ristiriidassa omieni kanssa. Tänä vuonna joulukorttini menevät UNICEFin hyväksi. Tahtoisin joka vuosi ostaa partiolaisten joulukortteja, mutta en koskaan törmää niitä myyviin partiolaisiin, eivätkä he tule ovellekaan myymään.

No, nyt sitten kortteja kirjoittamaan. Oikein hyvää ja stressitöntä neljättä adventtiviikkoa nyt kaikille! (Ei kai tämä vielä “jouluviikko” ole, niin kuin kaikki tuntuvat tätä nimittävän; joulupäivä on sunnuntai, joka ainakaan Raamatun mukaan ei ole tällä viikolla vaan vasta ensi viikon ensimmäinen päivä.)


Kuvablogi: Andalusia

Pidimme serkkujen kanssa myöhästynyttä kesälomaa ja matkasimme Málagaan, missä helteet vielä jatkuvat.

Guadalmedina

Meitä nauratti kutsua Guadalmedinaa joeksi, sillä se näyttäytyi rutikuivana kanavana. Alhaalla taisi asua laitapuolen kulkijoita. Lienee V###n puhelinmyyjistä tuttu.
Río Guadalmedina

Ensimmäinen päivämme kaupungissa oli täynnä menoa ja meininkiä – uimarannalle ehdimme vasta auringonlaskun aikaan.

Sitten muutama nähtävyys Málagasta.

Roomalainen teatteri

Antiikin roomalainen teatteri. Ylhäällä näkyy Alcazaban linnoitus.
Teatro Romano

Härkätaisteluareena

Härkätaisteluareena, jokaisen eläintensuojelijan vihollinen. Tällainen oli Andalusian jokaisessa sivistyneessä kaupungissa, sikäli kuin kiinnitin huomiota.
Plaza de toros de La Malagueta

Katedraali

Málagan katedraali tunnetaan siitä, että toinen sen torneista puuttuu.
Catedral de la Encarnación de Málaga

Gibralfaro

Edellinen kuva oli Gibralfarolta ja sitä edellinen Gibralfarolle vievältä mäeltä. Aiemmin mainitun Alcazaban lisäksi Málagassa on siis toinenkin, tuoreempi maurien rakentama linnoitus, Gibralfaro.

Meillä oli osan lomasta vuokra-auto käytössä. Tripadvisor auttoi ystävällisesti suunnittelemaan pysäköintiä. Alla olevassa kuvassa automme, Citroën C4 Cactus (Centauro-vuokraamosta) on pysäköitynä Sevillassa ilmaisella pysäköintialueella Blas Infante -metroaseman vieressä. Kehuttakoon vielä, että auton varusteluun kuulunut navigaattori oli hengenpelastaja, se osasi myös neuvoa miten Gibraltarille ajetaan tietullit välttäen (toki tietullilliset AP-tiet olisi saattanut osata välttää ihan kylttejä katsomalla). Liikenne oli aika hurjaa, ja nimenomaan kaupungeissa oli stressaavaa ajaa: toisaalla oli vilkas liikenne ja epäselvät kaistoitukset, toisaalla taas kamalan ahdasta (Málagan vanha kaupunki). Toinen hengenpelastaja oli siis pelkääjän paikalla liikennettä apuna tarkkaillut serkku.

Citroën

Sevillassa ei ollut mitään hirveän jänniä kuvauskohteita, joten siirrytään seuraavan päivän kohteisiin.

Nerja

Nerjan tippukiviluolasto on turistien suosikkikohde. Sitä kannattaa ilmeisesti mieluiten kuvata iPhonella (eikä tämän kuvan ottaneella järkkärillä), joka on yllättävän taitava ikuistamaan pimeitä kohteita. Mikään kuva ei tietenkään voi vangita luolassa vierailevan valtaavaa vaikuttunutta kokemusta.
Cueva de Nerja

Espanjan eksoottisia maisemia kelpasi katsella automatkoilla.

Joskus se auton ikkuna on vain pakko avata upean maiseman ikuistamiseksi. #Andalucia #Espanja #España

A post shared by Perttu Kaijansinkko (@hullutri) on

Jos Málaga vaikutti hieman nuhjuiselta (ja kyllä se vaikutti), niin Granadassa tunnelma oli tilavampi, siistimpi ja huolitellumpi.

Luostari

Luostari Granadassa.
Monasterio del Santo Ángel Custodio

Granadan katedraali

Granadan katedraali.
Catedral de Granada

Kolmas matkapäivämme oli ehkä antoisin.

Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat, magotit, elävät Gibraltarilla, Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisella alueella.

Yhden loinen on toisen makupala. #Gibraltar #magotti #nofilter

A post shared by Perttu Kaijansinkko (@hullutri) on

Gibraltarin kalliolta oli upeat näköalat.

Gibraltar

Etualalla Gibraltar, Gibraltarin lentokenttä, taaempana Espanjan puolella La Línean kaupunki.


Kuvablogi: Riika

Viikon takainan pitkä viikonloppu oli ainut kesälomani tänä vuonna. Kävin isän ja veljien kanssa Riiassa.

Rästissä olevista julkisivuremonteista puhuttaessa voisi mainita vielä Riian linnan, jonka sivuseinä ei ollut yhtä nättinä kuin Linnanaukiolle antava julkisivu.

Jos kiinnostaa, Mustapäiden talon sivuilla on kuva siitä alkuperäisestä Mustapäiden talosta. Onko uudelleenrakennus onnistunut säntillisesti?

Reissullamme kävimme myös luonnossa, nimittäin Mangaļsala-nimisen alueen luonnonpuistossa. Et ehkä tiennyt, mutta Latvialla on valtavasti hiekkarantaa. (Luulen, ettei paikan oikea nimi ollutkaan Piejūras, vaan uuden Lumiani Here-kartta valehteli.)

En nyt sisällyttänyt tähän blogimerkintään kuvia ruoan ja juoman nauttimisesta terassilla, mutta, vinks vinks, ravintoloiden suhteen on Riian vanhassakaupungissa hyvin valinnanvaraa.


Ruokaohje: karitsanpaisti

Tällä kertaa söin hyvin pääsiäisenä. Karitsanpaisti onnistui hienosti, joten kirjoitanpa marinadin reseptin tähän ylös myöhempää tarvetta varten, ja ehkäpä joku muukin innostuu kokeilemaan.

2 rkl sinappia
2–3 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
1–2 oksaa rosmariinia
1 rkl hunajaa
1 iso valkosipuli (puserra)

Sekoita marinadin ainekset. (Jamie Oliverin pro tip: kasta rosmariini hetkeksi kiehuvan kuumaan veteen ennen silppuamista, niin se vapauttaa arominsa.) Pyyhi liha kuivaksi, hiero marinadi lihaan ja jätä se yöksi jääkaappiin maustumaan.

Ota paisti huoneenlämpöön tuntia ennen paistamista. Kypsennä uunivuoassa 220 asteessa 20 minuuttia ja sitten 125 asteessa, kunnes paistimittari näyttää 65 astetta. (Itse jätin paistin uuniin pidemmäksi aikaa ja sen sisälämpö kohosikin varmaan 80 asteeseen, mutta perinteisesti kai lammas paistetaankin lämpimämmäksi kuin nauta.)

Nosta paisti uunista ja kääri folioon 20 minuutiksi.

Kastike: Keitä paistin paistoliemi kokoon 1 dl:ksi. Lisää 1,5 dl kermaa ja pakkauksen mukaan Maizenaa suurusteeksi. Mausta sinapilla ja/tai hunajalla. (Lorautin myös punaviiniä, ja se maistui mukavasti.)

PS. Muistathan, että pääsiäistä juhlitaan vasta… pääsiäisenä. Pitkäperjantai ei ole juhlapäivä vaan perinteisesti koko vuoden synkin kurjuuspäivä, jolloin pitää pysytellä omissa oloissaan eikä saa iloita. Pääsiäislammas ei kuulu pitkäänperjantaihin. (Mämmi sen sijaan on perinteinen pitkäperjantairuoka, ja niille, jotka eivät siitä pidä, se toimii myös mukavasti pitkäperjantain kurjistajana.)


Kuvablogi: Amsterdam

Kävin lyhyellä lomamatkalla Alankomaiden pääkaupungissa Amsterdamissa. Kaupunki tunnetaan vapaamielisyydestään, joka on tällaisen konservatiivin kauhu, mutta käytännössä se oli omaleimaisen näköinen ja kaunis kaupunki. Tällaista siellä oli!

Amsterdamin arkkitehtuuria

Amsterdamin arkkitehtuuria

Aito tuulimylly

Aito tuulimylly

Amsterdamissa, "pohjoisen Venetsiassa", on hirveästi kanaaleja

Amsterdamissa, ”pohjoisen Venetsiassa”, on hirveästi kanaaleja

Liskopatsaita virtsanhajuisessa puistossa

Liskopatsaita virtsanhajuisessa puistossa

Haikara sukelsi lampeen suuressa keskustan puistossa

Haikara hyökkäsi lampeen suuressa keskustan puistossa
Vondelpark

Kuninkaallinen palatsi

Kuninkaallinen palatsi
Koninklijk Paleis

Punaisten lyhtyjen alue on nähtävyys ja turistirysä

Punaisten lyhtyjen alue on nähtävyys ja turistirysä
De Wallen

Kuvasta voisi päätellä, että kyseessä olisi kiinalainen ravintola, mutta se johtuu siitä, että intialainen ja kiinalainen olivat aivan vierekkäin

Kuvasta voisi päätellä, että kyseessä olisi kiinalainen ravintola, mutta se johtuu siitä, että intialainen ja kiinalainen olivat aivan vierekkäin. Ruoka oli muuten sairaan hyvää.
Taj Indian Restaurant


%d bloggers like this: