Aihearkisto: Elämäni

Humina

Hulluksi tulemisen pelko ja hulluksi luulluksi tulemisen pelko. Molemmat vähän nostivat päätään, kun aloin kuulla ääniä. (Tai erästä ääntä.) Nyt kuitenkin uskallan kirjoittaa siitä, koska sain kuulla, etten ole yksin.

YouTube-video tiesi kertoa, että 2 % ihmisistä pystyy kuulemaan mystisen huminan (tai hurinan), jonka syntymekanismista ei ole tietoa. Sitä esiintyy videon mukaan esikaupunkialueilla – sopii kuvaan. Monenlaista mahdollista syytä huminalle on ehdotettu, esimerkiksi että se saattaisi liittyä jotenkin sähkömagneettisiin kenttiin. Kyseessä ei selvästikään ole tinnitus, kun kerran sen on voitu todeta kuuluvan vain tietyissä paikoissa. Humina on voimakkaampaa yöllä kuin päivällä. Sen kuulevat ihmiset ovat raportoineet esimerkiksi unen häiriintymistä.

Häiritsevä ääni, jonka lähde on tuntematon, on ahdistava tai jopa pelottava. Itseäni humina järkytti niin paljon, että muistan varmuudella ensimmäisen kerran, kun se herätti: 1.3.2017 vastaisena yönä. Minulla on myös useita päiväkirjamerkintöjä siitä. — Tässä se nähdään, että omaan muistiinsa ei voi luottaa. Päiväkirjassani ensimmäinen merkintä koskeekin 10.3.2017 vastaista yötä. (Sivuhuomautuksena mainittakoon tutkimus, jossa kysyttiin ihmisiltä, missä he olivat WTC:n terrori-iskujen tapahtuessa. Vuorenvarmana vastanneista ihmisistä todella suurella osalla oli valemuisto, sillä objektiiviset todisteet osoittivat heidän todellisen sijaintinsa olleen muu kuin heidän muistamansa.)

Videolla tuota ääntä kuvaillaan dieselmoottorin käyntiääneksi. Itsekin epäilin sitä ensin moottoriajoneuvon ääneksi. Taisin ajatella kaukaista helikopteria. Päiväkirjastani 10.3.2017:

Viime yönä klo 2.45 maissa kylkeä kääntäessäni huomasin ärsyttävän surinan/huminan. Tuli ulkoa, muuttui ikkunan avatessani kirkkaammaksi. Lähde jäi mysteeriksi. Ärsytti. Laitoin korvatulpan.

Ilmiön toistuessa jouduin nukkumaan muutaman ei-peräkkäisen yön olohuoneen sohvalla. Ääni kyllä kuului olohuoneessakin, mutta ei niin voimakkaana kuin makuuhuoneessa. Ilmiö on ollut sillä lailla epäjohdonmukainen, että sen voimakkuus on vaihdellut yöstä toiseen, ja monesti se on esiintynyt vain yksittäisinä öinä ilman mitään peräkkäisyyttä. Huminan tutkimisessa minua on auttanut se, että minulla on vain yksi kuuleva korva: olen joutessani keskellä yötä kävellyt seinänviertä ja kuulostellut äänen suuntaa. Humina tuntui jotenkin resonoivan makuuhuoneeni isossa ikkunassa. Toisekseen se kuulosti resonoivan olohuoneen seinärakenteissa ja kuului pieneltä olohuoneen seinän alueelta kirkkaana ja korkeana, kun se muuten on varsin matala ääni.

Kuvaavasti äänen häiritsevyydestä kertoo, että yksittäisten olohuoneyöpymisten lisäksi se sai minut järjestelemään makuuhuonettani uusiksi.

Kuin kunnon sähköallergikko, huomioin mahdollisena huminan lähteenä taloni vieressä olevan muuntamon. Lisäksi mieleen tuli parinsadan metrin päässä oleva kaukolämpöasema – huminan voimakkuuden vaihtelu eri öinä ja monet huminattomat yöt voisivat selittyä sillä, että tuulen suunta vaihtelee – mutta mielestäni huminaa on esiintynyt myös kesällä, jolloin kaukolämpötuotanto lienee varsin pientä.

Humina

Kuva: wakingphotolife (Flickr)

Wikipediassakin on oma artikkelinsa tästä huminasta (löytyy myös hyvin suppeasti suomeksi). Sen keskeisenä viestinä näyttäisi olevan, että humina syntyy todennäköisesti eri mekanismeilla eri paikoissa. Tämä selittää erilaiset ominaisuudet, kuten että toisissa tapauksissa korvatulpat auttavat ja toisissa ei. On huomionarvoista, että pitkällä matkalla äänistä suodattuu korkeita taajuuksia pois, jolloin jäljelle jää matalaa huminaa. Tosi jännä tieto on, että ikäryhmistä keski-ikäiset vaikuttavat havaitsevan huminan todennäköisimmin. Mikä sen selittäisi, kun lapsilla on kuitenkin oletettavasti tarkin kuulo ja laajin taajuuskaista? Ehkä vielä jännempää on, että eri paikoissa huminan kuulevien ihmisten sukupuolijakauma vaihtelee.

Kuten videon YouTube-persoonallisuus vitsailee, nämä ovat ”kaikkien aikojen pahimmat arpajaiset”. Onneksi lisätieto tässä tapauksessa vähentää eikä lisää tuskaa. Eikä tuo mystinen ääni ole edes häirinnyt viime viikkoina. Alussa varmaan eniten huolestuttikin se mahdollisuus, että nukkumarauhan häiritsijä rupeaisi kiusaamaan joka yö.

Mainokset

Kuvablogi: Wittenberg

Tein pikku reissun Wittenbergiin katselemaan uskonpuhdistuksen 500:nnen juhlavuoden meininkiä. Vaiherikas menomatkani opetti minulle ainakin, että ei kannata lähteä yksin ulkomaille.

Vanha kaupungintalo

Kaupunkikuva oli siisti ja huoliteltu. Wittenbergin tori ja vanha kaupungintalo. Marktplatz und das Alte Rathaus.

Linnankirkko

Kuuluisa linnankirkko, jonka oveen Luther naulitsi 95 teesiä. Kyllä, näin myös sen oven! Schlosskirche.

Muotokuvat

Ikoninen Martti Lutherin muotokuva Lutherin kotimuseossa. Myös vaimo Katharinan kuva on alkuperäinen 1500-luvulta.

Lutherin kotimuseo

Ensin se oli luostari, uskonpuhdistuksen jälkeen Lutherin koti, ja Lutherin kuoleman jälkeen rakennus kuului yliopistolle. Nyt se on maailman suurin reformaatioaiheinen museo. Suosittelen, siellä riitti katseltavaa! Lutherhaus.


Joulukortit

Päivänpolttavaa aihetta tarjoutuisi blogissa käsiteltäväksi: sananvapautta, eutanasiaa, gender-ideologiaa, hallituskohua… Mutta niihin tarttuminen vaatisi liikaa aikaa ja jaksamista. Minulla on vähän kiireistä juuri nyt. Joten… joulukortit!

Joulukortit

Joulukorttien lähettäminen ei ole muodissa nuorten aikuisten keskuudessa. Mutta hei, eihän sähköposti tai WhatsApp-viesti korvaa joulukorttia! Ihan aitoa, käsin kirjoitettua, postin kantamaa korttia, jonka voi teipata seinälle esille.

Ei ole todellista. Vasta tämän blogimerkinnän kirjoittaminen herättää minut tajuamaan, että minun on korkea aika todella kirjoittaa ja lähettää nämä kortit, jotka oheisessa kuvassa teille näytän. Ne kulkevat 1. luokassa, joten ne ehtivät kyllä jouluksi perille, jos lähetän ne vaikkapa huomenna.

(Itselleni ei posti ole kantanut vielä yhtään joulukorttia. Veikkaan saavani ihmisiltä* postitse kotiini* neljä korttia.)

*) Nämä tarkennukset oli lisättävä, koska arviooni eivät sisälly mahdollisesti lääkefirman tyyppisiltä ei-inhimillisiltä tahoilta saatavat mainosluonteiset joulukortit eivätkä nyrkkipostina saatavat kortit tai se kortti, jonka odotan saavani joulunviettopaikkaani Varkauteen mahdollisen lahjapaketin muassa.

Koska teitä niin kovin kiinnostaa, katson nyt muistiinpanoistani, montako joulukorttia sain viime vuonna. (Oikeasti kiinnostavaa teille tässä onkin ehkä vain se, että pidän tällaisesta asiasta kirjaa. – Mutta pitäähän minun tietää, keille ainakin täytyy tänä vuonna vastavuoroisesti lähettää kortti!) Sain viime vuonna yhdeksän joulukorttia.

En näe oikein ideaa geneeristen halpakorttien ostamisessa, vaan tahdon joulukorttiostosteni tukevan hyväntekeväisyyttä. Hyväntekeväisyysjärjestöissä on se ongelma, että monen arvot ovat jotenkin ristiriidassa omieni kanssa. Tänä vuonna joulukorttini menevät UNICEFin hyväksi. Tahtoisin joka vuosi ostaa partiolaisten joulukortteja, mutta en koskaan törmää niitä myyviin partiolaisiin, eivätkä he tule ovellekaan myymään.

No, nyt sitten kortteja kirjoittamaan. Oikein hyvää ja stressitöntä neljättä adventtiviikkoa nyt kaikille! (Ei kai tämä vielä “jouluviikko” ole, niin kuin kaikki tuntuvat tätä nimittävän; joulupäivä on sunnuntai, joka ainakaan Raamatun mukaan ei ole tällä viikolla vaan vasta ensi viikon ensimmäinen päivä.)


Kuvablogi: Andalusia

Pidimme serkkujen kanssa myöhästynyttä kesälomaa ja matkasimme Málagaan, missä helteet vielä jatkuvat.

Guadalmedina

Meitä nauratti kutsua Guadalmedinaa joeksi, sillä se näyttäytyi rutikuivana kanavana. Alhaalla taisi asua laitapuolen kulkijoita. Lienee V###n puhelinmyyjistä tuttu.
Río Guadalmedina

Ensimmäinen päivämme kaupungissa oli täynnä menoa ja meininkiä – uimarannalle ehdimme vasta auringonlaskun aikaan.

Sitten muutama nähtävyys Málagasta.

Roomalainen teatteri

Antiikin roomalainen teatteri. Ylhäällä näkyy Alcazaban linnoitus.
Teatro Romano

Härkätaisteluareena

Härkätaisteluareena, jokaisen eläintensuojelijan vihollinen. Tällainen oli Andalusian jokaisessa sivistyneessä kaupungissa, sikäli kuin kiinnitin huomiota.
Plaza de toros de La Malagueta

Katedraali

Málagan katedraali tunnetaan siitä, että toinen sen torneista puuttuu.
Catedral de la Encarnación de Málaga

Gibralfaro

Edellinen kuva oli Gibralfarolta ja sitä edellinen Gibralfarolle vievältä mäeltä. Aiemmin mainitun Alcazaban lisäksi Málagassa on siis toinenkin, tuoreempi maurien rakentama linnoitus, Gibralfaro.

Meillä oli osan lomasta vuokra-auto käytössä. Tripadvisor auttoi ystävällisesti suunnittelemaan pysäköintiä. Alla olevassa kuvassa automme, Citroën C4 Cactus (Centauro-vuokraamosta) on pysäköitynä Sevillassa ilmaisella pysäköintialueella Blas Infante -metroaseman vieressä. Kehuttakoon vielä, että auton varusteluun kuulunut navigaattori oli hengenpelastaja, se osasi myös neuvoa miten Gibraltarille ajetaan tietullit välttäen (toki tietullilliset AP-tiet olisi saattanut osata välttää ihan kylttejä katsomalla). Liikenne oli aika hurjaa, ja nimenomaan kaupungeissa oli stressaavaa ajaa: toisaalla oli vilkas liikenne ja epäselvät kaistoitukset, toisaalla taas kamalan ahdasta (Málagan vanha kaupunki). Toinen hengenpelastaja oli siis pelkääjän paikalla liikennettä apuna tarkkaillut serkku.

Citroën

Sevillassa ei ollut mitään hirveän jänniä kuvauskohteita, joten siirrytään seuraavan päivän kohteisiin.

Nerja

Nerjan tippukiviluolasto on turistien suosikkikohde. Sitä kannattaa ilmeisesti mieluiten kuvata iPhonella (eikä tämän kuvan ottaneella järkkärillä), joka on yllättävän taitava ikuistamaan pimeitä kohteita. Mikään kuva ei tietenkään voi vangita luolassa vierailevan valtaavaa vaikuttunutta kokemusta.
Cueva de Nerja

Espanjan eksoottisia maisemia kelpasi katsella automatkoilla.

Jos Málaga vaikutti hieman nuhjuiselta (ja kyllä se vaikutti), niin Granadassa tunnelma oli tilavampi, siistimpi ja huolitellumpi.

Luostari

Luostari Granadassa.
Monasterio del Santo Ángel Custodio

Granadan katedraali

Granadan katedraali.
Catedral de Granada

Kolmas matkapäivämme oli ehkä antoisin.

Euroopan ainoat luonnonvaraiset apinat, magotit, elävät Gibraltarilla, Yhdistyneen kuningaskunnan merentakaisella alueella.

Yhden loinen on toisen makupala. #Gibraltar #magotti #nofilter

A post shared by Perttu Kaijansinkko (@hullutri) on

Gibraltarin kalliolta oli upeat näköalat.

Gibraltar

Etualalla Gibraltar, Gibraltarin lentokenttä, taaempana Espanjan puolella La Línean kaupunki.


Kuvablogi: Riika

Viikon takainan pitkä viikonloppu oli ainut kesälomani tänä vuonna. Kävin isän ja veljien kanssa Riiassa.

Rästissä olevista julkisivuremonteista puhuttaessa voisi mainita vielä Riian linnan, jonka sivuseinä ei ollut yhtä nättinä kuin Linnanaukiolle antava julkisivu.

Jos kiinnostaa, Mustapäiden talon sivuilla on kuva siitä alkuperäisestä Mustapäiden talosta. Onko uudelleenrakennus onnistunut säntillisesti?

Reissullamme kävimme myös luonnossa, nimittäin Mangaļsala-nimisen alueen luonnonpuistossa. Et ehkä tiennyt, mutta Latvialla on valtavasti hiekkarantaa. (Luulen, ettei paikan oikea nimi ollutkaan Piejūras, vaan uuden Lumiani Here-kartta valehteli.)

En nyt sisällyttänyt tähän blogimerkintään kuvia ruoan ja juoman nauttimisesta terassilla, mutta, vinks vinks, ravintoloiden suhteen on Riian vanhassakaupungissa hyvin valinnanvaraa.


%d bloggers like this: