Peli- ja leffa-PC:n rakennutusurakka

Miksi rakentaa tietokone? – Jos on ajatus jostain erityistoiveesta uutta tietokonetta koskien, eikä juuri toivotunlaista vaihtoehtoa löydy valmiina. Tai jos vain haluaa säätää itse koneen pikku yksityiskohdat tolalleen, etenkin kun kuvittelee tietävänsä paremmin kuin tietokoneita kokoon panevat firmat.

Mitä jos haluaisi rakentaa, muttei osaa? – Sitten voi rakennuttaa.

Jo ainakin keväästä asti oli mielessä, että haluan mahdollisuuden katsella telkkarillani Netflixiä ja muuta netin tarjontaa (toki uusi äly-TV:ni osaa paljolti palvella näissä asioissa itsekin), toistaa Blu-Ray-elokuvia  sekä pelata pelejä. Harkinnassa oli pelikonsoli, ensisijaisesti PlayStation 4, mutta vaaka kallistui tietokoneen puolelle voidakseni toistaa videoita mistä vain verkkopalvelusta ja ylipäänsä käyttää ja räätälöidä laitetta joustavasti. Puoli vuotta sitten toteutin suunnitelmani.

Suunnittelun lähtökohtana on käyttötarkoitus. Minulla: televisioon liitettävä kone, joka toistaa sujuvasti teräväpiirtoistakin kuvaa ja pyörittää uusia pelejä.

Yksi lisäajatus oli kompakti koko, jotta kone sopisi hyvin TV-tason hyllyyn.

Mediakeskusta varten katoin v**** Googlesta vinkkejä. Yksi keskeinen olennainen henkilökohtainen ominaisuuteni on säästäväisyys. Minuun vetosikin artikkeli “How I Built the Media Center of My Dreams for Under $500”, josta ammensin mm. idean AMD APU -prosessorista. Opin, että nykyään integroidut näytönohjaimet integroidaan prosessoreihin eikä emolevyihin niin kuin ennen vanhaan. Jännä juttu! (AMD tosin antanee ymmärtää, ettei APU ole ihan sama kuin prosessoriin integroitu näytönohjain.) Emolevy sitten kanavoi grafiikan esim. HDMI-porttiinsa. Kysymys tietysti kuuluu, tekeekö sellaisella grafiikkapiirillä mitään. Nimenomaan AMD APU:lla ilmeisesti tekee, ainakin jos valitsee sen kaikista kalleimman ja hienoimman vaihtoehdon AMD A10-sarjasta. Sen kohdalla herää tietysti kysymys, olisiko järkevämpää käyttää rahansa sen sijaan erilliseen hyvään näytönohjaimeen.

Mediakeskustietokoneen suunnittelussa prosessoriin integroidulla grafiikalla on kuitenkin merkittävät edut puolellaan: tilaa kuluu vähemmän ja jäähdytys toimii paremmin ja hiljaisemmin. Jos tarkoituksena olisi vain katsella elokuvia, pienemmän suorituskyvyn halvempi APU olisi riittänyt vallan mainiosti (tai melkein mikä tahansa muukin ratkaisu), mutta pelit edellyttävät paljon järeämpää järjestelmää.

Kun prosessori on selvillä, on aika valita emolevy. Tai sitten ei, koska jotain hajua pitäisi ensiksi olla kotelosta, joka sanelee emolevyn koon. Hinnan ja ominaisuuksien vertailun voitti SilverStonen Grandia GD06. Siihen sopivat Micro-ATX-, Mini-DTX- ja Mini-ITX-emot. Kotelossa on kivasti tuulettimet (hiljaisiksi mainostetut) mukana. Kotelossa on myös sellaisia hienouksia, joita en tarvitse, kuten lukittava etupaneeli ja kiintolevyjen lennostavaihtomahdollisuus (hot-swap), mutta eivätpä turhuudet sen käyttökelpoisuutta vähentäneetkään.

P8281223p

P8281224p

Sitten emolevyyn. Oli helppo päätyä Gigabyteen, jolla on mainio, kilpailukykyinen valikoima. Vertailusivulta saa listauksen emolevyistä valittujen ominaisuuksien kuten valitsemansa suorittimen kannan ja emolevyn kokostandardin mukaan. Sitten täytyy miettiä, mitä laajennuskorttipaikkoja ja muita ominaisuuksia tarvitsee. Omasta koneestani jäi uupumaan Wi-Fi, mutta ehkä verkkoyhteyttä toisinaan intensiivisesti rasittavaan koneeseen on ihan hyvä vetää verkkoyhteys piuhalla, kun videotoiston ja verkkopelien haluaa toimivan takkuilematta. Loppusuoralla rupesin vielä epäröimään emolevyvalintaani niinkin pienen tuntuisen asian kuin tuuletinten virtaliitinten määrän perusteella. Siinä kohtaa tietokoneen rakennuttaminen rupesi tuntumaan todella monimutkaiselta!

Mitä seuraavaksi valitaan? Kovalevykö? Nykyään on muotia sisällyttää tietokoneeseen SSD-massamuisti, jolle asennetaan käyttöjärjestelmä nopean toimivuuden takia (SSD toimii paljon nopeammin kuin perinteinen kovalevy). SSD-levytila on kallista, joten enemmän tilaa vieville ohjelmille ja tiedostoille tarvitsee perinteisen kovalevyn. Kiintolevyjen valitsemisen yhteydessä oli tutustuttava sellaiseenkin ällöön detaljiin kuin kiintolevyistä dataa kuljettavat erilaiset SATA-kaapelit. Muistaakseni SATA-liitäntöjä piti sitten vielä hakea emolevyn teknisistä tiedoista. Western Digitalin yhden teratavun kovalevyissä on valinnan varaa, mutta oli haastavaa tajuta mitä käytännön eroa eri malleilla on.

Mediakeskuksessa pitää olla DVD-asema, ja päätin hypätä suoraan “tulevaisuuteen” (huomaat tästä sanavalinnasta, miten kalkkeutunut olen) Blu-Ray-aikakaudelle. Ei aseman kylläkään Blu-Raytä kirjoittaa tarvitse!

Joko ollaan valmiita? Ei! Virtalähde. Kotelon tiedoista on selvitettävä, minkä kokoinen virtalähde mahtuu. Koneen komponenteista taas pitäisi päätellä, paljonko virtaa virtalähteen pitäisi antaa; ei kannata valita varmuudeksi ihan liian isovirtaista, koska sen hyötysuhde on huono ja oletettavasti tuuletus äänekkäämpi kuin pienivirtaisen serkkunsa. Netissä on laskureita, jotka antavat osviittaa.

Mediakeskuksen tulisi olla kohtalaisen hiljainen. AMD A10 -prosessorin tuuletin ei kuulemma ole hiljaisimmasta päästä. Erikseen hankittava prosessorijäähdytin saattaisi olla paitsi hiljaisempi myös tehokkaampi. Tarkkana piti olla siitä, minkä kokoinen jäähdytin koteloon mahtuisi; ne kun tuppaavat olemaan aika massiivisia, ja kotelon teknisistä tiedoista löytyi aika tiukka rajoitus maksimikorkeudesta. Tom’s Hardwaren vertailu matalista jäähdyttimistä oli tutustumisen arvoinen.

Olin unohtaa muistin. Jotkut sanovat, että muistia ei voi olla liikaa. Muistia valitessani jouduin tutustumaan muistin nopeuteen liittyviin muuttujiin. Pelkän taajuuden katsominen ei riitäkään (hämäävää!) koska CAS-latenssi (CL) vaikuttaa myös. En usko päässeeni siitä ymmärrykseen; taisin löytää jonkun ymmärtämättömän ihmisen laatiman virheellisen selityksen muistien nopeuksien vertailemisesta. Eikä ole hajuakaan, miten nopeuserot käytännössä näkyvät suorituskyvyssä.

Tällaiseen kokoonpanoon päädyin, nörtit älkää pilkatko! (Jimm’sin tuolloinen hinta ilmoitettu)

prosessori

AMD A10-7850K Black Edition

159,00
prosessorituuletin Scythe Big Shuriken 2 rev.B 36,50
kotelo

Silverstone Grandia GD06

130,00
emolevy

Gigabyte GA-F2A78M-D3H

76,90
kovalevy

Western Digital 1TB Caviar Green

58,90
massamuisti

Kingston 120GB SSDNow V300

64,90
optinen asema Asus 12x BD-DVD-RW 79,00
muisti Kingston 4GB HyperX Fury sininen 2 × 46,00
virtalähde Cooler Master V450S 69,00

Mietin jossain vaiheessa oikeasti koneen kokoamista itse, katsoin YouTubesta videoitakin malliksi esim. valitsemani kotelon asennusominaisuuksista. (YouTube on oikea aarreaitta tietokoneprojektin toteutuksen tukena.) Onneksi tajusin jossain kohtaa, että siitä tulisi katastrofi. Kun vielä valitsin verraten pienen kotelon, arvelin että siisti lopputulos edellyttäisi kokenutta tekijää. Kokoamispalvelu maksoi Jimm’sillä 79 euroa (siistiä jälkeä tuli) ja Windows 8.1 kustansi 99 euroa, jolloin loppusummaksi tuli 944,20.

P8281226p

Hintansa väärti? Kerron myöhemmin asennus- ja käyttökokemuksia. Harmi, että sain tämän blogimerkinnän aikaiseksi vasta puoli vuotta jälkikäteen; nyt moni suunnittelun sudenkuoppa, johon törmäsin, taisi unohtua ja jäädä paljastamatta…


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: