Voi voi, olen ollut töiden kanssa niin kiireinen, etten ole ennättänyt päivittää blogiani lainkaan – vaikka olisi niin paljon kirjoitettavaa!
No, kuukausi sitten kävin joka tapauksessa Irlannissa viikonloppulomalla. Tässä kuvitettu reportaasi!

Dundalkin pikkukaupunki Irlannin pääkaupungin Dublinin ja Pohjois-Irlannin pääkaupungin Belfastin puolivälissä on täynnä ”peti ja puuro” -paikkoja. Junamatkalla sain kuulla ihka aidolta irlantilaiselta, että Irlannissa majoitus on tyypillisesti hyvin edullista ja laadukasta. Oma bed and breakfastini, Innisfree House, mainosti olevansa edvardiaanisen tyylinen, ja täytyy sanoa, että sen tunnelma teki vaikutuksen.
Tein majapaikkani varauksen jo toista kuukautta etukäteen Hostelworld.com-sivustolla. Saapuessani ilmoittamaani aikaan ei kuitenkaan kukaan ollut paikalla ja ovi oli tietysti lukossa. Soitin majapaikan emännälle, joka ei ollut ollenkaan tietoinen varauksestani. (Hostelworldissa varaus oli selvästi tallella, sillä sieltä tuli jälkeenpäin pyyntö kirjoittaa sivustolle arvio majoituksesta.) Onneksi minulle sattui löytymään vapaa huone. Emäntä oli hyvin ystävällinen ja lupasi jopa laittaa minulle lähtöpäiväksi evästä mukaan, kun joutuisin lähtemään ennen aamiaisaikaa. Evästä ei kylläkään sitten lopulta näkynyt eikä kuulunut.

Majapaikassani oli upea aamiaishuone, jossa soi klassinen musiikki. Aamiaislistalla oli useita houkuttelevia vaihtoehtoja, jopa täysi irlantilainen aamiainen, johon olisi sisältynyt ihan kaikkea, monenlaista makkaraakin. En kuitenkaan uskonut jaksavani sellaista, joten valitsin savulohisalaatin. Aamiaisen laatu oli niin hämmästyttävä, että mietin, että Suomessa ihmiset saattaisivat maksaa pelkästä aamiaisesta sen hinnan, jolla sain Irlannissa koko majoituksen.

Dundalkissa oli useita arkkitehtonisesti hienoja kirkkoja. Erään pihassa oli tämä Jeesus-patsas. Kirkon nimeä en jälkikäteen mistään löytänyt, vaikka kuinka sitä netistä hain. Kirkko sijaitsi kuitenkin Church Streetin pohjoispäässä. Jos joku osaisi vihjaista minulle kirkon nimen, ottaisin tiedon mielihyvin vastaan.
Kaupunkikuva oli Irlannissa omanlaisensa, samankaltainen kuin mitä joissain englantilaisissa televisiosarjoissa esimerkiksi näkee. Kaupunkien välinen maaseutu oli maisemaltaan yllättäenkin juuri sellainen kuin Irlantiin sijoittuvissa elokuvissa on tottunut näkemään, nummineen laitumineen. Irlannissa oli vielä aivan vihreää, kun Suomessa oli jo alkanut ruska. Kaupunkikuva oli siisti.

Dundalkin teknillisen instituutin kampus oli siististi pidetty ja hyvässä järjestyksessä.
Dundalk Institute of Technology

Kuten todettu, kirkkoja riitti ja ne olivat arkkitehtuuriltaan pitkälti toistensa kaltaisia. Tässä Pyhän Malakiaan kirkko. Malakias oli 1100-lukulainen irlantilainen arkkipiispa, joka tunnetaan nimiinsä laitetusta profetiasta.
St. Malachy’s Church

Uskaltauduin harrastunnelmaisen kirkon sisälle lauantaiaamuna. Kun menee kirkkoon Irlannissa, on kai aina sellainen teoreettinen riski että muuttuu katolilaiseksi kuten Timo Soinille tapahtui. Palasin kuitenkin Suomeen luterilaisena.
St. Malachy’s Church
Dundalkista pääsi edullisesti junalla Belfastiin, meno–paluulippu irtosi 20,50 eurolla. Emme olleet serkun kanssa juuri lainkaan suunnitelleet reissuamme etukäteen, mutta saimme aikaiseksi vallan mainion kaupunkikierroksen jalan.

Belfastissa oli upea katettu ostoskeskus, jonka vetonaula oli maisemakupu ympäröivän kaupungin tarkkailemiseksi.
Victoria Square Shopping Centre

Kyllä se vain niin on, että muilla mailla vierahilla ymmärretään arkkitehtuurin päälle. Tässä Belfastin kaupungintalo.
City Hall, Belfast
Sellainen tunnelma reissusta jäi, että uudelleen on Irlantiin päästävä.
joulukuu 20th, 2014 at 20.27
Ensimmäisenä mainitulle ”mysteerikirkolle” löytyi nimi niinkin helposta paikasta kuin Dundalkin turistikartasta, joka minulle sattui mukaan matkaltani. Kyseinen kirkko on nimetty pyhän Nikolauksen mukaan. Hämäävää on, että Church Streetillä on kaksi St. Nicholas -nimistä kirkkoa, toinen kuuluu anglikaaniseen Irlannin kirkkoon ja toinen, tämä jonka edessä oli Kristus-veistos, on katolinen.