Marcus Aurelius: Itsetutkisteluja

Kun lukee, mitä filosofi–keisari Marcus Aurelius on itselleen kirjoittanut, saa vaikuttavan kuvan stoalaisesta ideologiasta, sen kaikenkattavuudesta ja tyhjentävyydestä. Kuten piispa Eino Sormunen kirjoittaa pastori Yrjö Raivion suomennoksen (Itsetutkisteluja) esipuheessa, Marcuksen edustamilla arvoilla on paljon yhtymäkohtia kristillisen etiikan hyveisiin. Voisi jopa kuvitella hänen olleen kristitty eikä päinvastoin kristittyjen halveksuja.

Luin vuoden 1950 Raivion käännöksen lisäksi kymmenen vuotta sitten ilmestynyttä Marke Ahosen käännöstä Itselleni. Tämä johtuu ihan siitä, että olin opintokiireiden johdosta luku-urakkani venyi yhdeksän kuukauden mittaiseksi* – en voinut enää uusia lainaani, joten oli lainattava toinen kustanne. Ahosen käännöksessä hyvää on loppuun kootut selitykset moniin tekstin kohtiin. Raivion suomennos on kuitenkin sinänsä helpompi ymmärtää – ei sekään helppo, eihän filosofiaa voi aivan kristallinkirkkaasti pukea sanoiksi. Myös Niin & näin -lehden artikkelissa tämä käännösten selkeyden ero todetaan, vaikkakin siinä mainitaan, että Ahonen on uskollisempi alkutekstille ja nykyaikaisempi.

*) Kyseessä on lyhyehkö opus, eikä ole mitään syytä, miksi sen lukeminen kestäisi yhdeksän kuukautta.

En väitä tuntevani filosofiaa, mutta Marcuksen stoalaisen etiikan hyveet ovat samoja, joita muistan lukion filosofiasta antiikin kreikasta. Teoksessaan Marcus kehottaa itseään olemaan miehuullinen, tyytymään osaansa ja kohtaamaan elämän realiteetit tyynesti. Kunnon ihminen voisi julkistaa kaikki ajatuksensa sensuroimattomina ja elää täysin julkisesti vailla seiniä ja verhoja joiden taa piiloutua. Hyveet ovat itseisarvoja, eikä muilta ihmisiltä saatavalla arvostuksella ole mitään arvoa.

Kaiken toimintasi, puheesi ja ajattelusi tulee olla sellaista, kuin seuraavassa silmänräpäyksessä jättäisit tämän elämän. 2:11

Vain jalosti toimivalla on mielenrauha. 4:3

Älä tahdo koskaan mitään, joka kaipaisi seiniä tai verhoja. 3:7

Stoalainen filosofia uskoo sielun voimaan. Marcuksen esittelemä ihanne omien tunteiden hallitsemisesta järkeistämisen kautta on nykyaikaisen psykologian näkökulmasta melkein häiriintynyttä dissosiaatiota.

Missään ei ole sen rauhallisempaa ja häiriintymättömämpää paikkaa kuin ihmisen omassa sielussa. 4:3

Muista, että voit luontosi avulla kestää kaiken, minkä voit tehdä siedettäväksi ajattelemalla, että se on sinulle hyödyksi ja sopii sinulle. 10:3

Marcus kehottaa (itseään) hyväksymään sen tosiasian luonnollisena, että kehnot ihmiset ovat kehnoja. On kaunis ajatus, että ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tekevänsä väärin, olisi säälittävä eikä vihattava, ja ettei kukaan tee pahaa pahan vuoksi.

Rakasta ihmisiä taas osaveljinäsi. Usein sinun on myös säälittävä heitä, koska he eivät tunne hyvää eivätkä pahaa ja siis kärsivät ikään kuin värisokeudesta. 2:13

Kun saat vaikutelman, että joku on tehnyt väärin: “Mistä tiedän, oliko se väärin tehty?” Jos hän tekikin väärin: “Hän tuomitsi itse itsensä”, niin että olisi yhtä hyvin voinut repiä omia kasvojaan. 12:16

On mielipuolista vaatia, etteivät kehnot ihmiset tee väärin, sillä silloin pyydät mahdotonta. 11:18

Neljänneksi teet itsekin paljon väärää ja olet vain yksi heistä, ja vaikka pidättäydytkin eräistä rikkomuksista, on sinulla vähintäänkin taipumus niihin, joskin pelkuruus, maineenkipeys tai muu kehno syy pidättää sinua samankaltaisista rikkomuksista.

Stoalaisuus vastaa hyvin eksistentiaalisen tai ontologisen kriisin kysymyksiin; kuolemassa ei ole mitään pelättävää. Taustatietona mainittakoon, että Marcusta vaivasivat ruumiin sairaudet (ja alkoholismi), eli sen puoleen hän ei ole ollut ihan voimainsa tunnossa.Itselleni

Olet astunut laivaan, olet purjehtinut, olet saapunut satamaan. Astu siis laivasta. Jos astut toiseen elämään, on sielläkin jumalia, jos astut tajuttomuuteen, niin tuska ja mielihyvä ovat loppuneet ja olet vapautunut astiasta, joka on sisältöään huonompi. Sisältö on järki ja jumalallinen henki; astia sen sijaan on tomua ja tuhkaa. 3:3

Älä halveksi kuolemaa vaan rakasta sitä, koska luonto sitä tahtoo. 9:3

Joko elät täällä ja totut siihen vihdoinkin. Tai sitten lähdet täältä pois omasta tahdostasi. Tai sitten kuolet ja palveluksesi on päättynyt. Muita vaihtoehtoja ei ole, joten ole hyvällä mielellä. 10:22

Älä myöskään lähde sillä mielellä, että sinut revitään pois, vaan niin kuin hyvän kuoleman kuolevan sielu pujahtaa vaivatta ruumiista, sellainen pitää olla sinunkin lähtösi heidän keskuudestaan. 10:36

Lähde siis pois suopein mielin, sillä suopein mielin on myös hän, joka sinut päästää pois. 12:36


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: