Syventävät opinnot, osa 2

Enpä olisi edellistä syvärimerkintääni kirjoittaessani uskonut, että saisin kirjoittaa sille jatko-osan vasta näin yli kaksi vuotta myöhemmin! Olin siis päättänyt, että jatkoa tulisi silloin kun syventävien opintojen opinnäytetyö (“syvärit”) olisi valmis.

Vaikka opinnäytetyön valmistuminen venyikin näin pitkälle, mitään ahdistusta tai paniikkia ei sen kanssa tullut. Toinen lie tilanne niillä kurssitovereillani, jotka vielä tuskailevat sen kanssa, saavatko työnsä valmiiksi tämän vuoden puolella – eli saavatko valmistua kurssitovereidensa kanssa maaliskuussa vai eivätkö. Panokset ovat kovat!

Opinnäytetyön viivästyminen niin pahasti, että se uhkaa valmistumista, kuulostaa helposti asenneongelman piikkiin pantavalta virheeltä. Monet syvärien kanssa tuskailevat opiskelijat näyttävät kuitenkin olevan ihan tunnollisia ja huolellisia opiskelijoita, ja he ovatkin todenneet, että syvärien viivästyminen on monen tekijän summa: viivästyminen voi johtua osin itsestä, mutta ongelmaa on myös työn ohjaajassa ja ulkoisissa sattumuksissa.

On vaikea arvioida omaa ohjaajaansa suhteessa muihin, mutta uskon, että oma ohjaajani oli keskimääräistä parempi. Koskaan ei minulle tullut sellaista oloa, että en tietäisi, mitä minun tulisi seuraavaksi tehdä; paremminkin ongelmana oli, että oli niin paljon eri asioita tehtäväksi kerralla. Se oli myös hyvä asia, koska en olisi jaksanut keskittyä vain yhteen asiaan montaa tuntia peräkkäin.

Korjasin työtäni moneen otteeseen ohjaajan ehdotusten perusteella. Kun olin saanut viimeiset korjaukset valmiiksi, menin antamaan kypsyysnäytteen. Siitä on jo kolme kuukautta:

syväritMeillä kypsyysnäytteen voi antaa yleisinä tenttipäivinä paperilla, mutta yleisin tapa on nykyisin varmasti sähköinen tentti, jonka voi tehdä yliopiston Päätalolla milloin vain (virka-aikana). Tietokone kyllä selvästi helpotti kypsyysnäytteen kirjoittamista, kun saattoi lisätä, poistaa ja uudelleenjärjestellä helposti. Kypsyysnäyte on sinänsä läpihuutojuttu – ainakin jos on yleisesti ottaen hyvä kirjoittamaan. Syväriohjaajani vielä kivasti muistutti minua etukäteen, ettei kypsyysnäytteeseen auta valmistautua mitenkään. Tärkeää on tietysti, että opinnäytetyön sisältö on sen verran tuoreena mielessä, että siitä muistuu yksityiskohtia kypsyysnäytteen vastauksessa käytettäväksi.

Syväriohjaajani oli laatinut kypsyysnäytteeseen hyvät kolme kysymystä; olisin pystynyt kirjoittamaan mukiinmenevän vastauksen oikeastaan mistä hyvänsä vaihtoehdosta.

Opinnäytetyöstäni tuli tutkielma- eikä artikkelimuotoinen. Sitä ei siis julkaistu missään lehdessä. Työ kuuluu geriatrian oppialaan, ja sen käsittelemää aihetta ei ole Suomessa aiemmin käsitelty yliopistotasoisissa opinnäytetöissä. Tein työni oikeastaan eräälle kaupungille siellä kerättyä aineistoa hyödyntäen, mutta tulokset saattavat olla kiinnostavia laajemminkin. Tai sitten eivät, mutta se ei tunnu minusta nyt yhtään tärkeältä, pääasia että homma on hoidettu.

Kesälomien takia sain työni lähetettyä painoon vasta elokuussa, ja lopullinen hyväksyntä lääketieteen yksikön johtajalta tuli viime viikolla. Siinä samassa opintorekisteriin ropisi 20 opintopistettä. Ja kivi putosi sydämeltä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: