Viimeisin turha kohu

Viimeisin Päivi Räsästä koskeva kohu voidaan tiivistää lyhyesti siten, että ihmiset, jotka kaikki jo ennestään tiesivät Räsäsen mielipiteet ja vakaumuksen, teeskentelivät hämmästyneensä ja järkyttyneensä kauheasti niistä teemoista, jotka hän – todellisuudessa hyvin ennalta-arvattavasti – nosti esiin puheessaan Kansanlähetyspäivillä. Kuin homoillan toisinto. Jupakassa olisi taas niin valtavasti perattavaa, että en ryhdy kunnon urakkaan vaan jaan vain joitakin ajatuksia.

Liberaali media kiihottaa kansaa. Todennäköisesti kohu on kasvanut lumipallon tavoin, kun ihmiset ovat lukeneet tapauksesta lehdistä ja olettaneet, että kyseessä täytyy olla jotain kamalaa, kun kerran uutiskynnys on ylittynyt.

Karjalaisen pääkirjoituksessa vaadittiin jo sisäministeri Räsäsen eroa täysin historiallisen perspektiivin hukanneella argumentilla, joka olikin ehkä jonkun kokemattoman kesätoimittajan hutaisema: “On täysin ennen kuulumatonta, että tässä tehtävässä oleva poliitikko tai korkea virkamies asettaa Suomen lain alisteiseksi jollekin muulle, tässä tapauksessa kristittyjen Jumalalle.” Arvaanpa, että historia tuntee todellisuudessa paljon hartaita kristittyjä valtioneuvoston jäsenten ja virkamiesten keskuudessa. Karjalainen myös samaistaa laillisuuden ja oikean ja väärän. Kohun edetessä kommentaattorit alkoivat kuitenkin avoimesti myöntää, että omatunto ja lainsäädäntö ovat luonnollisesti eri asioita. Kun huomautettiin, että arvoliberaali puolue vihreätkin hyväksyy lain rikkomisen tietyissä tilanteissa, vihreä poliitikko Oras Tynkkynen teki kaikkensa uskotellakseen, että kyse on täysin käänteisistä asioista. Tämän hän teki tulkitsemalla Räsäsen puhetta omiin tarkoitusperiinsä sopivalla tavalla (rakentamalla “olkinuken”). Tynkkysen omat esimerkit hyväksyttävästä lainkuuliaisuudettomuudesta voisi yhtä hyvin kääntää ihmisten oikeuksia kaventaviksi.

Kuten on jo olisi julkisessa keskustelussa todettu, laki ja moraali todella ovat kaksi eri asiaa. Siihen pitää pyrkiäkin, jotta ihmisillä olisi tietyissä rajoissa vapauksia elää oman omantuntonsa mukaisesti.

Ihmiset ovat vieraantuneet kristinuskosta. Räsäsen puhe edusti aivan tavallista kristinuskoa, ja oli vieläpä erityisen hyvin laadittu tarkoitukseensa. Hänellä on täysi oikeus tuoda vakaumustaan esiin. Koska hänelle kuuluu uskonnonvapaus, häntä ei voi uskontonsa perusteella savustaa ulos ministerin tehtävästään. Kohun syynä oli ehkä se, että ihmiset eivät ole nykyään tottuneita kuulemaan kristillisistä arvoista. Kirkko on yrittänyt tilkkiä viimeisintä jäsenvuotoaan paremminkin torjumalla Räsäsen kristilliset arvot kuin puolustamalla niitä. Ylen Aamu-tv:n kommentaattoreiksi oli pyydetty Kirkon tiedotuskeskuksen edustajaa ja liberaalia pappia. Näin Ylekin ikään kuin pimitti, että Suomesta varmaan löytyisi pilvin pimein kirkon työntekijöitä joiden mielestä Räsänen puhui asiaa. Kuten nimimerkki “teologi” kirjoitti Yle Uutisten keskustelussa, “[ä]äriliberalistit ovat saaneet niin vahvasti ää[n]ensä kuuluviin, että ihan tavallinen perinteinen kristinusko alkaa kuulostaa fundamentalistiselta”.

Tervemenoa, kirkosta eroajat! Päivi Räsänen mainitsi puheessaan, että 69 % suomalaisista uskoi Jeesuksen ylösnousemukseen vuonna 1999 tehdyssä kyselyssä ja vain 35 % vuonna 2011. Minun on vaikea nähdä, miksi pitäisi pyrkiä siihen, että ateistit pysyisivät kirkon jäseninä. Nykyinen tilanne, jossa kirkko tanssii nuoralla miellyttääkseen uskovaisia ja maallistuneita suomalaisia, vain lisää kirkon epävakautta ja vähentää sen työn arvoa pitkällä aikavälillä. Jos kirkko voisi jatkossa toimia tunnustuksensa mukaisesti, sillä voisi olla jokin mielekäs rooli yhteiskunnassamme.

Ilta-Sanomien pilapiirtäjä Timo Mäkelän piirroksessa 12.7. Helsingin Suurkirkon penkit kumisevat tyhjyyttään ja pappi päättelee Päivi Räsäsen taas puhuneen jossakin. Pilapiirrosten ulkopuolisessa todellisuudessa kirkonpenkit ovat aina tyhjillään, eikä se ole ihmisten protesti kirkkoa kohtaan vaan luonnollinen heijastuma siitä, että ihmiset ovat vieraantuneet uskosta. Sitä on edesauttanut kirkon sisäisistä ja ulkoisista tekijöistä johtuva rappio, joka kuitenkaan ei ole tämän blogimerkinnän aihe.

Päivi Räsäsen uskonnolliselta kannalta täysin yllätyksetön ja normaali kristillinen puhe ei oikein sovi järkeväksi syyksi erobuumille kirkosta. Tuomas Enbuske osui ehkä oikeaan tviitin pituisessa analyysissään:

Räsäsen roolista sisäministerinä. Se sekoittanee tätä kohua, että on vaikea määrittää, missä roolissa Räsänen kohupuheensa piti. Voiko hän olla vain rivikristitty joka pitää Kansanlähetyspäivillä puheen uskonveljilleen ja -sisarilleen, vai pitääkö hänen puheensa ottaa aina valtiovallan virallisena tervehdyksenä tai kirkollisista asioista vastaavan ministerin linjapuheena? Varmaan konservatiiveja ärsyttäisi vastaavasti, jos kirkollisista asioista vastaava ministeri esittäisikin kristinuskon sanomasta jonkin ääriliberaalin tulkinnan.

Mitä Räsänen oikeasti sanoi? Tätä:

Room. 12:2 apostoli Paavali kehottaa: ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää, otollista ja täydellistä.” On hyvä tutkia ja tiedostaa, mitkä arvot ovat kulloisenakin aikana ristiriidassa Jumalan sanan kanssa, sillä niin helposti menemme vain virran mukana. Kristillinen seurakunta on kaikkina aikoina joutunut elämään ristiriidassa ajan henkeä vastaan tavalla tai toisella.

Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.” (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.

Ensinnäkin Räsäsen Raamatusta esiin nostama esimerkki lain rikkomisesta koskee tilannetta, jossa apostoleja kiellettiin kertomasta uskostaan. Nykyisin sanan- ja uskonnonvapautta pidetään niin keskeisinä asioina oikeusvaltiossa, että tämä lienee vallan hyväksyttävä esimerkki tilanteesta, jossa laki on väärässä ja sitä voi rikkoa.

Toiseksi pohdinnat siitä, uskalletaanko toimia vastoin yleistä mielipidettä jne., ovat varmasti relevantteja Räsäsen kuulijakunnalle. Tapakristityn voi olla vaikea hahmottaa sitä, kuinka vaikeasta ongelmasta voi olla kyse sellaiselle ihmiselle, jonka arvomaailma poikkeaa valtavirrasta. Räsäsen puhe ei ole kehotus rikkoa lakia vaan sen tosiasian avoin tunnustus, että oman moraalin ja yhteiskunnan välille syntyy vääjäämättä ristiriitoja.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: