Anestesiologia käyty, 6 klinikkaa jäljellä

Kylläpä jäljellä olevat kliiniset kurssit hupenevat reipasta tahtia! Tämä kevät onkin tuntunut aika hektiseltä, kun jakso on vaihtunut kolmen viikon välein. Tällä viikolla alkanut neurologian jakso rupesi stressaamaan, kun korostettiin niin paljon itseopiskelun ja ryhmätöihin varautumisen tärkeyttä. Lisäksi nyt kummittelee inhottavasti mielessä, miten kevään integroitu tentti lähestyy. Siinä tentataan niin laajaa asiakokonaisuuksien summaa, että on vaikea asennoitua siihen valmistautumiseen.

Niin, anestesiologia. Useimmille se varmaan tuo mieleen leikkausta varten tapahtuvan nukuttamisen – muiden alojen lääkärit kutsuvatkin anestesiologeja monesti “nukkumateiksi”, tosin rumempikin nimitys kuuluu olevan olemassa, “narkkarit”. Anestesiologian ja tehohoidon tehtäväkenttä on kuitenkin jonkin verran laajempi kuin vain nukuttaminen: anestesiologit tosiaan huolehtivat myös teho-osastojen potilaista. (Ei, television Teho-osasto-sarjaa ei pidä tässä yhteydessä ajatella, sillä se ei kerro teho-osastosta vaan päivystyspoliklinikasta. Ihmeellinen virhesuomennos nimelle ER.) Anestesiologin tehtäväksi voisi tiivistää potilaan hengissä pitämisen, tai niin he varmasti itse mielellään ajattelevat.

Endotracheal intubation in the snow exercise

Oheisessa kuvassa intuboidaan harjoitusnukkea, mutta minäpä pääsinkin intuboimaan ihan aitoa ihmistä! Jää nähtäväksi, tuleeko tämä taito ikinä hyötykäyttöön vai onko sen ainoa ilo siinä, että voin fiilistellä jälkikäteen kokeneeni senkin. Nuorempana Teho-osasto-fanina pidin aina intubointeja aika siisteinä toimenpiteinä, kyseisessä TV-sarjassahan niitä tehtiin jatkuvalla syötöllä. (Anestesiologian jaksolla saamani muutamat kokemukset intuboimisesta eivät välttämättä tarkoita, että osaan toimenpiteen tarpeeksi hyvin tehdäkseni sen koskaan esimerkiksi tajuttomalle potilaalle päivystyksellisesti. Voi olla, että joudun turvautumaan muihin konsteihin, vaikka sain jaksolla tuta, ettei kurkunpäänaamarin laittaminenkaan ole niin helppoa kuin harjoitusnukella harjoitellen voisi kuvitella.)

Lääkiksellä on hieno simulaatiotila, jossa voi leikkiä olevansa tositoimissa. Jokainen opiskelija sai kertaalleen olla lääkärinä (muiden opiskelijoiden keskuudesta valittiin “sivuosien” näyttelijät, lähinnä sairaanhoitajien rooleihin) tilanteessa, jossa potilas (siis simulaationukke) sai jonkin kohtauksen. Muut ryhmäläiset katselivat videokameroiden välittämiä tapahtumia toisesta huoneesta, ja “lääkärillä” olikin jännät paikat keksiä, mikä potilasta vaivasi ja mitä pitäisi tehdä. Itse urauduin ja fakkiuduin omassa skenaariossani niin, etten löytänyt oikeaa ratkaisua ihan tyydyttävästi, mutta uskonpa sen johtuneen lähinnä siitä, ettei simulaatio vastaa oikeaa tilannetta eikä nukke oikeaa potilasta. Kaiken kukkuraksi olin saanut ennalta vinkkiä simulaationi aiheesta, mikä kuitenkin johti minut harhapoluille.

Paljon puhutulla teho-osastollakin pyörähdin. Harmi kyllä siellä ei ollut paljon tekemistä kandille. Lääkärien opetusmyönteisyys oli, teho-osastolla ja muuallakin, vaihtelevaa, tosin en onneksi törmännyt suoranaisesti opetuskielteisiin lääkäreihin. Mieleen kyllä tuli, että monet anestesiologit taitavat arvostaa uravalintansakin puolesta itsenäistä työskentelyä, mikä saattaa näyttäytyä suhtautumisessa opiskelijoihin.

Anestesiologia vaikutti kaikelta muulta kuin tylsältä erikoisalalta, mutta en silti ala intoa puhkuen tehdä urasuunnitelmia siihen suuntautumisesta. Kaikkien erikoisalojen harmina tuntuu näin kokemattoman lääketieteen kandidaatin näkökulmasta olevan se, että kaikesta muusta lääketieteestä joutuu “luopumaan”. Anestesiologiaan ryhtyessä joutuisi luopumaan myös siitä toivosta, että virkaiän karttuessa saisi lopettaa päivystämisen ja elää mukavaa säännöllistä virka-ajan työelämää. Ehkä se potilaan pitäminen hengissä työkseen vaatii myös tietynlaista luonnetta, etteivät yöunet menisi. (Kaikki lääkärit toivottavasti työskentelevät potilaiden hengissä pitämiseksi, mutta tarkoitan, että anestesiologin työssä vaaranpaikat ovat konkreettisesti ja välittömästi läsnä.)


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: