Kesätöistä viisastuttuani

Olipa jännä kesä! Lääkiksen 4. vuosikurssin suoritettuani sain ensi kertaa työskennellä lääkärin sijaisena. Sitä hommaa tein innolla, vailla päivääkään kesälomaa, eräässä eteläsuomalaisessa psykiatrisessa sairaalassa.

sammakko

Vaikkei ollut päivääkään kesälomaa, tein silti kesäisiä juttuja. Juhannusmökillä Pohjois-Karjalassa löysin pienenpienen sammakon, joka on kuvassa sormellani.

Aiempaa useampi lääketieteen kandidaatti on menneenä kesänä työskennellyt psykiatrialla, sillä psykiatrian jakso siirrettiin Tampereella 4. vuosikurssille. Vain niillä aloilla voi työskennellä, joiden kurssit on käyty, eikä Tampereella opiskelevilla ole paljon valinnanvaraa, koska kliiniset jaksot alkavat niin myöhäisessä opintojen vaiheessa. Siis 4. vuosikurssin keväällä.

Eräs kollega kertoi, että hän ei vielä 4. vuoden jälkeen uskaltanut mennä kesälääkäriksi. Arvelen, että nykyisin uskallusta riittää paremmin, koska säädökset määräävät, että opiskelijoita on ohjattava eikä heitä esimerkiksi voi jättää yksin päivystämään. Jotkin alat saattavat tuntua riskaabeleilta opiskelijoiden temmellyskentiksi (esimerkiksi aivokirurgia?), mutta toisaalta kesälääkärille annettavan ohjauksen ja tuen määrä tietenkin säädetään riittäväksi tehtäviin nähden.

Työni käytännössä

Psykiatriassa opiskelijan on mahdollista tehdä työtä itsenäisemmin kuin aivokirurgiassa, koska työn luonne on erilainen. Kun olin ensimmäiset viikot työskennellyt paljon varsinaisen osastonlääkärin rinnalla, sain tarvitsemani valmiudet potilaiden itsenäiseen tutkimiseen ja hoitamiseen.

Mielisairaaloista ja niiden potilaista on ihmisillä väistämättä todellisuudesta poikkeavia mielikuvia. Mietin kesällä, että ihmiset saisivat hienosti oikeaa tietoa, jos toimittajat tekisivät psykiatrisesta vuodeosastosta reportaasin tai vaikka televisiodokumentin. Käytännössä sellaista ei harmi kyllä voida tehdä, koska on tärkeä antaa potilaille yksityisyyden suojaa ja toipumisrauhaa.

Lääkärin työ psykiatrisella osastolla on potilaiden tutkimista ja hoidon suunnittelua. Potilasta ja tarvittaessa tämän omaisia kuulemalla pyritään löytämään potilaalle diagnoosi tai syy psyykkisen tilan huononemiseen. Skitsofreniaa sairastavilla potilailla syy on usein – muttei aina – lääkkeiden ottamatta jättäminen.

Psykiatrinen hoito on hyvin kokonaisvaltaista, sillä on otettava huomioon mm. potilaan työkyky ja toimeentulo sekä kotona pärjääminen tai tuetun asumisen tarve. Potilaan läheisetkin pitää huomioida. Lääkäri ei psykiatrisessa sairaalassa anna säännöllistä keskusteluterapiaa potilaille, vaan hän on lääkehoidon asiantuntija ja lisäksi koordinoi eri ammattilaisten osuutta potilaan hoidossa. Keskusteluapua potilaalle antaa omahoitaja ja joskus psykologi.

Psykiatrisen sairaalan lääkäri hoitaa tietysti myös potilaidensa ruumiillisia vaivoja. Menneenä kesänä sain ottaa kantaa mm. ihottumiin, tuki- ja liikuntaelinten kipuihin ja särkyihin, nielurisojen bakteeritulehdukseen (=angiinaan) ja keuhkoahtaumataudin pahenemiseen.

Minua jopa kehuttiin

Sitä joutuu aina olemaan vähän kriittinen saamiensa kehujen suhteen: ansaitsenko nämä kehut? Hyvää palautetta tuli niin paljon, että varmasti työhöni on oltu aika tyytyväisiä. Etenkin se, että olin niin neuvokas ja lääketieteellinen vaikka vasta 4 vuosikurssia on käytynä, poiki myönteistä palautetta. Kiittäminen lie Tampereella käytössä olevaa ongelmalähtöistä oppimista ja integroivaa prekliinistä vaihetta, joiden ansiosta opiskelijat saavat aika varhain hyvää tuntumaa lääketieteen eri aloille laajasti.

Psykiatrialla varmasti annetaan enemmän myönteistä palautetta kuin muilla aloilla (joita psykiatrit nimittävät “somatiikaksi”, koska niillä hoidetaan somaattisia eli ruumiillisia sairauksia). Somatiikalla opiskelija saa helposti palautteet vain töppäyksistään.

Ohjaajani sanoi, että minun on tärkeä saada myönteistä palautetta näin urani alkuvaiheessa, koska se edistää ammatti-identiteettini rakentumista. Hän oli oikeassa. Toisaalta kehujen vastaanottaminen on vaikeaa, ainakin minulle, koska pitäisi olla toisaalta vaatimaton mutta toisaalta joskus myös rehellisesti kohdata se tosiasia, että on onnistunut jossain.

Erikoistuako psykiatriksi?

Minulta ehdittiinkin jo kysellä, olenko innostunut psykiatriasta kesätöideni myötä. En sulje siihen erikoistumista pois, mutta vielä on paljon nähtävää ja saatan hyvin innostua jostain muustakin.


One response to “Kesätöistä viisastuttuani

  • Joka-aamuinen TV:n keitto | Krooninen äly

    […] Vuoden 2012 kesätyöpaikassani psykiatrisessa sairaalassa enemmistö lääkäreistä joi oudosti teetä kahvin sijaan. Tämä lienee ollut pelkkää sattumaa, mutta teen käytölle on olemassa psykiatrisia perusteluita. Tee sisältää vähemmän kofeiinia eli teiiniä kuin kahvi, ja teiinin vastapainona se sisältää – kuten Tohtori Krabola kertoo – teaniinia, jolla on rauhoittava vaikutus. Olen lukenut, että kahvin juonnilla on yllättävän usein kielteisiä vaikutuksia paniikkihäiriöstä kärsiville potilaille. Kahvi varmaankin altistaa muillakin ahdistukselle; itsenikin kohdalla olen sen joskus huomannut, minkä vuoksi kahvi ei varsinkaan ennen ollut minulle ihan jokapäiväinen juoma. […]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: