Anja Bessonoff: Low Fat -uskonto

Tiedemiesten valtavirtakin voi hurahtaa johonkin uskontoon objektiivisten faktojen sijasta, eikös vain? Eräs tieteenala, jossa tällaiseen arvelujeni mukaan saatetaan sortua, on ilmastotiede, mutta en tunne sitä tarpeeksi väittääkseni varmuudella ilmastonmuutosuskon olevan uskonnollista. Toinen suspekti tieteenala on ravitsemustiede, vaikkakaan ainoa ravitsemusterapeutti, jonka kanssa olen keskustellut, ei ollut fundamentalistisen fanaattinen perinteisten vähärasvaisten ravitsemussuositusten suhteen.

Teologi Anja Bessonoff on kuitenkin uskonnon piirteitä maamme virallisten ravitsemussuositusten tiimoilta bongannut. (Niiden takana eivät oikeastaan olekaan ensisijaisesti ravitsemustieteilijät vaan mm. lääkärit ja, kuten Bessonoff paljastaa, elintarviketeollisuus.) Rasalas Kustannus, jonka aiempiin julkaisuihin lukeutuu tri Uffe Ravnskovin teos Kolesterolimyytti, on nyt julkaissut tämän Low Fat -uskontokunnan omat tunnustuskirjat.

Teofagia_motivacional

Kirjan alkuosa koostuu siis Suomen valtionkirkon, Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen ovelasti punoutuneen Low Fat -kirkon, tunnustuskirjoista. Kirjan tyyli on Bessonoffilta omaperäinen idea, joka toimii osin hienosti kuten seuraava katkelma osoittaa:

Vaikka jäsenyys alkaa jo syntymän hetkellä, Low Fat -seurakuntaan liittymistä on tapana juhlistaa erikseen lapsen ollessa 3–6 kuukauden ikäinen. Tällöin suoritetaan niin sanottu maistiaisriitti, jossa pienokainen saa ensimmäisen kerran hiilihydraattiruokaa äidinmaidon tai korvikkeen ohella. Vauvan ensimmäinen hiilihydraattiruoka vaihtelee jonkin verran kulttuureittain, ja joissain maissa käytetään esimerkiksi maissia tai riisiä, mutta suomalaisen tavan mukaan ensimmäiseksi ruoaksi valitaan perunaa, joka on ylivoimainen vaihtoehto miedon makunsa ja vahvan asemansa tähden. Mikä ruoka ensimmäiselle kiinteälle aterialle sitten valitaankin, sen tarkoitus on joka tapauksessa symboloida kaiken hiilihydraatin kantavaa voimaa ihmisen elämässä vauvasta aina vanhuusikään asti.

Tämä siirtymäriitti on hyvin merkittävä, ja sen ympärille onkin keskittynyt paljon juhlallisuuksia. Tilaisuutta aletaan yleensä valmistella hyvissä ajoin etukäteen perheen ja lastenneuvolan yhteistyönä. Paikalle kutsutaan sukulaiset ja ystävät, ja terveydenhuoltohenkilökuntaa edustaa lapselle tuttu neuvolan terveydenhoitaja. Aluksi veisataan kaikille tuttu lasten virsi Peruna on pyöreä (säveltänyt ja sanoittanut Aimo Mustonen):

Peruna on pyöreä, peruna on soikea
peruna on ruoka ihan oikea.
Hei, hei peruna!

Mutta käärme luikertelee paratiisiin vähähiilihydraattisen ruokavalion tai VHH-uskonnon muodossa. Kirjan jälkimmäinen osa on leikekirja – yhtä sepitetty kuin Low Fat -katekismuskin – VHH-uskonnon synnystä ja sen kohtaamasta uskonvainosta Suomen Low Fat -kirkon taholta. Se sisältää sanomalehtiartikkeleita, Internet-foorumitekstejä ja myöskin VHH:ta kannattavan lääkärin Antti Heikkilän [ei oikeasti vaan fiktiivisesti]laatimat “9 + 5 teesiä” ravitsemussuosituksia vastaan. Bessonoffin allegoriassa Heikkilä vastaa luterilaisuuden perustanutta uskonpuhdistajaa Martin (Martti) Lutheria.

Vaikka idea on omaperäinen ja hauska, ja vaikka toteutuskin on osin hyvä kuten edellä kehuin, ei Low Fat -uskonto kuitenkaan kekseliäisyyttä pursua. Yllättävät käänteet ja virkistävä vaihtelu ovat näiden kansien välissä niukka luonnonvara. Arvokkaampaa kirjassa lieneekin teologi Bessonoffin lukeneen naisen sivistyksellä kirjoittama pohdinta ravitsemuskeskustelumme kehityksestä ja tulevaisuudennäkymistä. Bessonoff pohtii, että uskonnot ja yleensäkin aatteet kehittyvät ideasta koettelun kautta kohti instituutiota, mutta institutionalisaation yhteydessä on vaarana, että uskonto kuolee sisältä. Siksi Bessonoff ei toivokaan vähähiilihydraattiselle ruokavaliolle samaa kiveen hakattua monopoliasemaa, joka vähärasvaisuudella tällä hetkellä on, vaan ajattelee suuremman sallivuuden olevan oikea tie kohti oikeasti terveellistä ravitsemusta.

kirja77_kansiOlen Anja Bessonoffin kanssa samaa mieltä siitä, että nykyisissä ravitsemussuosituksissa ei ole kyse pelkästä tieteestä. Vaikka kollegani Pekka Puska puhuukin tuhannesta nykysuosituksia tukevasta tutkimuksesta, Uffe Ravnskov on näyttänyt, että tutkimuksia voi tulkita monella tavalla. Aivan viime vuosina on julkaistu monenlaista mielenkiintoista koskien ravitsemusta, esimerkiksi tänä vuonna Lääkärilehdessä julkaistu katsaus kertoi, ettei kovan rasvan vaihtamisella pehmeään saavutetakaan niitä kiistattomia terveyshyötyjä, joista ravitsemusauktoriteetit ovat puhuneet. Tuon katsauksen kirjoittaja muuten oli ravitsemustieteilijä, joten sen alan ammattilaisia voinee kiittää tieteen tekemisestä avoimin mielin. Bessonoffin takia taas teologeja voinee kiittää asiantuntemuksensa hyödyntämisestä totuttua laajemmin yhteiskunnallisesti merkittävien aiheiden työstämisessä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: