Itsenäisyyden kriittiset ajat

Avoin liittovaltiomyönteisyys on paistanut monien eurooppalaisten poliitikkojen puheissa jo kauan, mutta aivan viime viikkoina ja kuukausina tuntuisi tapahtuneen jokin huomattava muutos, on vain vaikea saada siitä otetta. Onko tämä avoimuus levinnyt entistä useampiin poliittisessa eliitissä vai onko liittovaltiokehitys vain muuttunut realistisemmaksi kehityskulun mahdollisuudeksi?

Tekosyitä ja toteuttamiskelpoisia keinoja Euroopan integraation syventämiseksi nyt nimittäin ainakin on tarjolla. “Euroopan integraatio” on vähän sellainen peitetermi, jolla halutaan viestiä, että ei olla muodostamassa liittovaltiota vaan vain syventämässä yhteistyötä – mutta mikäs muukaan kuin liittovaltio perillä häämöttää, kun yhteistyöstä tehdään yhä tiiviimpää?

Olisi liian salaliittoteoreettista väittää, että käynnissä oleva “eurokriisi” on EU-mielisen poliittisen eliitin ohjauksessa liittovaltiokehityksen työkaluna. Sitä vastoin ei ole epäilystäkään etteikö euroeliitti käyttäisi sitä hyväkseen juurikin tässä tarkoituksessa. Senhän jokainen huomaa, että eurokriisin vaikutukset – jollei euroalue luo talouspoliittista liittoa – ovat sitä kaameammat, mitä EU-mielisemmältä asiantuntijalta kysyy. Jean Monnet -professorit varsinkin alleviivaavat, kuinka välttämätöntä suvereenisuudesta tinkiminen on.

Valtiovarainministerimme Jutta Urpilainen sanoi eduskunnassa, että markan paluu tarkoittaisi pahempia työttömyyslukuja kuin 90-luvulla. Jokainen kriittisesti ajatteleva tietysti kysyy tässä vaiheessa, miten helkkarissa valuutan nimi vaikuttaa työllisyyteen.

Tarja Cronbergin kirjoitus on hyvä esimerkki alussa mainitsemastani viimeaikaisesta muutoksesta poliitikkojen jutuissa: “Yksimielisyysvaatimus on lamauttanut EU:a.” Hetken miettimisellä sanoman ydin valkenee: jäsenvaltioiden itsenäisyys on lamauttanut EU:a. Nyt ei nimittäin puhuta mistään kurkkujen suoruusdirektiivin toimeenpanopäätöksistä vaan itsenäisten valtioiden budjettivallasta päättää EVM:n rahoituksesta.

Valitettavasti-pääministerimme Jyrki Katainen kysyi perussuomalaisilta: “Onko se, että vastustaa eurooppalaista yhteistyötä ja Suomen vaikutusvaltaa euroalueella, syy ajaa kaikin keinoin jokaikinen työpäivä ja viikonloppu Suomea ja Eurooppaa lamaan?” Tässä hän tietysti ovelasti kääntää asian päälaelleen eli syyttää syyttäjäänsä. Läpinäkyvästi hän kutsuu liittovaltion rakentelua “eurooppalaiseksi yhteistyöksi”.

Ennen euron käyttöönottoa kaikille eurokansalaisille toitotettiin, että kyseessä on vain yhteinen rahapolitiikka ja talouspolitiikka säilyy kunkin jäsenmaan omana. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin poliitikot ja asiantuntijat sanovat yhdestä suusta, että totta kai tarvitaan yhteinen talouspolitiikka, eihän yhteinen valuutta muuten toimi! Ajatteliko euroeliitti, että kymmenen vuotta on hyvä aika saada kansa unohtamaan?

EVM:stä tulee iilimato, joka siirtää veronmaksajien rahoja keskieurooppalaisille suurpankeille. Timo Soinin aluksi hatarilta spekulaatioilta kuulostaneet puheet Suomen vakausvastuiden valtavasta kasvusta toteutuivat kuin ihmeen kaupalla, joten hänen uudet samansuuntaiset arvionsa siitä, kuinka maamme vastuut voisivat vielä tuplaantua, alkavat tuntua pelottavan uskottavilta.

Hei, en joudu pelkästään valittamaan, sillä jotain hyvääkin on ollut aistittavissa. Hallituspuolueiden(etenkin kristilliset ja vasemmistoliitto) edustajilta on kuultu liittovaltiokehityksen ja veto-oikeuden menetysuhan kritiikkiä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: