Uffe Ravnskov: Kolesterolimyytti ja Marjatta Karvinen (toim.): Kolesteroli

On mielenkiintoisempaa lukea kaksi kirjaa saman asian kahdesta ääripäästä kuin yksi kirja tylsää kompromissia. (Jos blogillani olisi joku vakilukija, hän saattaisi vielä muistaa kaksi kristinuskoon liittyvää kirjaa, jotka luin 2007.)

Onko kolesteroliasiasta olemassa tylsiä kompromisseja, kun virallinen totuus (jota Duodecimin kustantama Kolesteroli oletettavasti edustaa) on niin äärimmäinen väitteissään kolesterolista?

Tanskalaissyntyinen Ruotsiin muuttanut lääketieteen tohtori Uffe Ravnskov on niin suosittu kirjailija, että joku oli varannut Kolesterolimyytti-kirjan kirjastosta, joten minun oli pakko palauttaa se. Niinpä lukaisin sen kiireessä läpi, vaikka aika oli tiukoilla tulevan tentin takia. Tiesin, ettei kirjasta olisi tentissä mitään apua, koska se on virallisen totuuden vastainen. Minun oli kuitenkin pakko saada lukea kaikki Ravnskovin väitteet perusteluineen. (Tarkalleen ottaen kirja on kirjoitettu niin, että se kumoaa virallisen rasvateorian väitteitä, “kolesterolimyyttejä”, yksi kerrallaan.)

Koska kirja ei enää ole hyllyssäni, en voi tässä kirjaesittelyssä kertoa sen sisällöstä kovin yksityiskohtaisesti. Voisin kuitenkin tehdä niin, että poimin Kolesteroli-kirjasesta joitain provosoivia väitteitä ja kerron, mitä mieltä Ravnskov on asioista.

Suuressa kansainvälisessä ns. Seitsemän maan tutkimuksessa löydettiin heikon sydänterveyden ja rasvaisen ruokavalion synkkä ääripää Suomesta, Pohjois-Karjalasta. – – Tutkimuksessa osoitettiin sairastuvuuden ja kuolleisuuden syyksi veren suuri kolesterolipitoisuus, ruokavalio, runsas tupakointi ja kohonnut verenpaine.

Myös Uffe Ravnskov lähtee liikkeelle vanhimmista tutkimuksista. Seitsemän maan tutkimus oli 1950-lukulainen. Ravnskovin mukaan vanhimpien tutkimusten tuloksissa oli jotain hämärää: kolmen tutkimukseen osallistuneen maan sisältä löytyi huomattavia eroja sepelvaltimotaudissa, vaikka kolesterolitasojen erot olivat mitättömät. (Tämä sivu kertoo tarkemmin, englanniksi.)

Lukuisat myöhemmät tutkimukset ovat vahvistaneet 1950-luvulla tehdyt johtopäätökset rasvaisen ruokavalion ja sepelvaltimotaudin yhteydestä.

Ei Ravnskovin mukaan. Hän kertoo tutkimuksista, joissa ei ole havaittu eroja sepelvaltimotautia sairastavien ja terveiden verrokkien ruokavalioissa.

Ravnskovin suhtautuminen ruokavalioon on mielestäni älyttömän radikaali. Hänen mielestään on väärin, että esim. tutkimusten mukaan suurin osa amerikkalaisista on huolissaan ruokavaliostaan. Hänen mielestään kaikkien pitäisi saada nauttia täysillä kulinaristisista makuelämyksistä ilman, että kukaan varoittaa niiden terveysvaaroista.

Tapa, jolla Ravnskov kirjoittaa asiasta, tuntuu tosiaan älyttömältä. Vaikka korkea kolesterolitaso ei aiheuttaisikaan sepelvaltimotautia, on silti muita syitä välittää syömisistään. Lähdetäänkö liikkeelle vaikka siitä, että suurin osa yhdysvaltalaisista on ylipainoisia ja lihavuusongelma leviää jo lasten keskuuteen. On siis selvää, että amerikkalaisessa ruokavaliossa on korjaamisen varaa ja syömisessä on oltava mukana kohtuus.

Kolesteroli puolestaan laukoo humpuukia muistuttavia asenteita ruoan laadusta. Kirjan mukaan kovat rasvat kasvirasvoihin vaihtanut alkaa pian erottaa nämä toisistaan: kovat rasvat jäävät kielelle “paksun ja tunkkaisen” tuntuisina, pehmeät rasvat taas maistuvat “raikkailta”. On tietysti ymmärrettävää ja anteeksiannettavaa, että tällaisia asenteita tuputetaan kansalle, jos sen ravintotottumuksia halutaan muuttaa terveelliseksi uskottuun suuntaan.

Veressä kiertävää kolesterolia kutsutaan “hyväksi” tai “pahaksi” kolesteroliksi. – – Paha kolesteroli eli LDL-kolesteroli kulkeutuu verestä kudoksiin ja verisuoniin.

Ravnskovin mukaan ei ole mitään perustetta nimittää LDL:ää “pahaksi”. Hän kertoo käyneensä läpi erään amerikkalaisen asiantuntijasuosituksen koskien kolesterolia, ja siellä oli väitetty LDL:n korreloivan selvästi sepelvaltimotaudin kanssa. Ravnskov tarkasti suosituksessa mainitut lähteet ja havaitsi, ettei mikään lähteiden tutkimuksista ollut löytänyt LDL:n ja sepelvaltimotaudin väliltä vahvempaa tai edes yhtä vahvaa yhteyttä kuin kokonaiskolesterolin ja sepelvaltimotaudin.

Päällimmäiseksi jää kuitenkin sellainen fiilis, että on havaittu sekä korkean LDL:n että matalan HDL:n (“hyvä kolesteroli”) olevan yhteydessä sepelvaltimotautiin. Tästä päästäänkin Ravnskovin ehkä keskeisimpään argumenttiin: hänen mukaansa kolesteroli ja sepelvaltimotauti kyllä ovat yhteydessä, mutta kolesteroli ei aiheuta tautia. Ravnskovin mukaan todelliset syyt, jotka aiheuttavat sepelvaltimotautia, sattumoisin myös nostavat LDL:ää ja laskevat HDL:ää. Hän mainitsee, että tutkimuksissa on havaittu tupakoinnin, diabeteksen ja verenpaineen [muistanko oikein?] nostavan LDL:ää ja laskevan HDL:ää.

Niinpä sepelvaltimotautia ei auttaisi ehkäistä muuttamalla veren kolesterolipitoisuutta keinolla millä hyvänsä vaan vaikuttamalla elämäntapoihin ja sairauksiin, jotka aiheuttavat sepelvaltimotautia.

Kolesteroli-kirjakin kertoo elämäntapojen vaikuttavan kolesteroliin, mutta sen viesti onkin tietysti toisenlainen: kannattaa liikkua, koska se parantaa rasva-arvoja jne.

Eräs tärkeä huomio, jonka Ravnskov tekee, on, ettei korkealla kolesterolilla ja sepelvaltimotaudilla ole todettu yhteyttä iäkkäiden eikä naisten keskuudessa. Tästä virallinen totuus ja Kolesteroli-kirja ei tietenkään mainitse halaistua sanaa, vaan kirjan viestin annetaan ymmärtää koskevan kaikkia.

Kolesteroliarvoihinsa voi vaikuttaa muuttamalla ruokavalion rasvoja, rajoittamalla kolesterolipitoisten elintarvikkeiden käyttöä, lisäämällä kuidun osuutta, täydentämällä ruokavaliota kasvisteroli- ja kasvistanolituotteilla ja laihduttamalla liikakilot.

Uffe Ravnskov ruotii kovalla kädellä väitteitä ruokavalion ja kolesterolin yhteydestä. Hän väittää kivenkovaan, ettei kovien rasvojen syönti kohota kolesteroliarvoja. Kolesteroli väittää, että vaikutus on osoitettu monessa tutkimuksessa.

Se minun on helppo uskoa, ettei kolesterolin vaikutuksesta kolesteroliarvoihin ole näyttöä. (Kuulostaako hullulta? Kun elimistöön tulee paljon kolesterolia ruoasta, elimistö vähentää omaa kolesterolituotantoaan.) Ei taida olla pitkäaikaistutkimuksia, joissa ihmisille olisi syötetty päivittäin kananmunia.

Kolesteroli-kirjakin antaa luvan syödä kaksi munaa viikossa, jos kolesterolitasot ovat normaalit. Joskus ennen virallinen totuus korosti kolesterolipitoisen ravinnon välttämistä.

Ravnskov pitää eläinrasvoja ihmisen luontaisena ravintona. Hän jopa pelottelee, että jokin tutkimus on antanut viitteitä siitä, että tyydyttymättömien rasvojen runsas käyttö lisäisi syöpäriskiä. Tällaisesta en ollutkaan ennen kuullut. Tämä olisi Ravnskovin mukaan peruste sille, että amerikkalaisessa asiantuntijasuosituksessa monityydyttymättömät rasvat eivät saisi muodostaa kuin korkeintaan 10 prosenttia energiansaannista. Luku 10 % on tosin Ravnskovin mukaan hatusta vedetty.

Seuraavaksi Kolesteroli-kirja kertoo kolesterolilääkkeistä, mikä olikin odotettavissa, onhan kirja Duodecimin ja apteekkariliiton yhdessä tekemä. Maallikoille suunnattu. Erilaisille potilaille on sen mukaan eri kolesterolin tavoitearvot, joihin pyritään kolesterolitasoon vaikuttavien lääkkeiden, etenkin statiinien, kautta.

Uffe Ravnskovin mielestä statiinien kiistaton teho sydäntapahtumien ennaltaehkäisyssä ei johdu sen aiheuttamasta kolesterolitason laskusta. Hän perustelee sitä sillä, että tutkimuksissa sydäntapahtumien määrän lasku ei riipu yksittäisen henkilön kolesterolitasojen laskusta: lääke ehkäisee sydänkohtauksia yhtä paljon niillä, joilla kolesteroli laskee paljon, kuin niillä, joilla kolesteroli laskee vähän. Tässä Ravnskoville on kuitenkin ehkä tapahtunut ajatusvirhe (ks. Eight preposterous propositions, sivu 300). Ravnskov joka tapauksessa väittää, että statiinien teho johtuu vain sen muista vaikutuksista. Se esim. vaikuttaa verisuonten seinämiin. Itse asiassa Ravnskov pohtii mielenkiintoisesti, johtaako kolesterolitasojen lasku sivuvaikutuksiin – hän mainitsee statiinien sivuvaikutuksia, joista en ollut ennen kuullutkaan.

Ravnskov on hyvin kriittinen statiineja kohtaan. Hän kertoo statiinien NNT-luvut (NNT tarkoittaa, montaako henkilöä lääkkeellä pitää hoitaa, jotta yksi heistä hyötyisi eli esim. välttäisi sydänkohtauksen). Ne ovat primaarissa ennaltaehkäisyssä varsin korkeat, yli 200 niillä joilla on korkea kolesteroli ja yli 800 kaikilla. Sekundaarisessa ehkäisyssä (eli kun sydäninfarkti on jo tapahtunut) teho on parempi ja NNT pienempi. (Nämä NNT:t koskevat ilmeisesti kuoleman eikä sydäninfarktin ehkäisyä. Statiinien NNT-luvuista lisää englanniksi tämän linkin takaa. Vähän toisenlaisia lukuja täällä. Aiheesta on kirjoittanut myös BusinessWeek.)

Kolesteroli-kirjassa pistää silmään medikalisaatio. Kaikkien pitää tietää kolesteroliarvonsa, niistä pitää terveenkin ihmisen välittää ja voi kamala miten pieni osa lapsista alittaa lasten tavoiterajan kolesterolille (tämän kirja todella mainitsee)!

Minun on mahdotonta tietää, paljonko tohtori Uffe Ravnskovin Kolesterolimyytissä on totta, mutta kirja ainakin motivoi minua ottamaan selvää. Luultavasti kolesterolin (veressä kiertävänä aineena) merkitystä sepelvaltimotaudin kannalta liioitellaan yleisesti, mutta kuitenkin mainitsemieni syiden vuoksi korkeat kolesteroliarvot kertovat kohonneesta sydäntautiriskistä ja toivottavasti motivoivat potilaita parantamaan elämäntapojaan.

kirja45_kansi kol

Mainokset

2 responses to “Uffe Ravnskov: Kolesterolimyytti ja Marjatta Karvinen (toim.): Kolesteroli

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: