Janne Kivivuori: Paha tieto. Tieteenvastainen ajattelu antiikista uusimpiin kiistoihin

Sosiologi Janne Kivivuori on kirjoittanut vuonna 2003 kiinnostavan kirjan myyttien tarjoamisesta rahvaalle ja tieteellisen tiedon leviämisen vastustamisesta.

Kivivuori kertoo, että jo monet antiikin filosofit, esimerkiksi Platon kuuluisassa Valtio-teoksessaan, ovat esittäneet, että tavalliselle kansalle pitäisi syöttää jotain puppua, jotta se toimisi moraalisesti. Platonin teoksen henkilöhahmo Sokrates ehdottaa myyttiä, jonka mukaan jumala olisi valanut eri ihmiset eri metalleista niin, että hallitsijat ovat kultaa, vartijat hopeaa ja työläiset rautaa. Tämä myytti perustelisi kullekin, miksi tämä kuuluu johonkin tiettyyn kansanosaan.

Pahan tiedon mukaan moni älymystön edustaja on puolustanut uskonnollisten myyttien tarjoamista kansalle. Uskonnon hiivuttua Ranskassa vuoden 1900 tienoilla esitettiin, että sosiologia voisi olla uusi valtionuskonto. Oswald Spengler (teos vuodelta 1922) oli sitä mieltä, että uskonnottomuus on kuolevan yhteiskunnan merkki yhdessä kaupungistumisen, maaseudun halveksumisen ja intellektualismin kanssa.

Esimerkiksi evoluutioteoriaa on pidetty ihmisten moraalisuutta heikentävänä, koska se esittää luonnon yksilöiden välisenä kamppailuna ja kannustaa siis ehkä egoismiin. Kirja ei valitettavasti kerro esimerkiksi Yhdysvaltain kiistoista evoluution kouluopetuksen suhteen, vaikka siitä olisi saanut mielenkiintoista juttua.

Eräät ajattelijat ovat esittäneet, että moraalia edistävät teoriat ja myytit ovat oikeasti totta. Ilmeisesti taustalla on ajatus siitä, että totuuden on oltava hyvä ja arvokas. Toisten mielestä uskontoa saa kyseenalaistaa, mutta ei tavallisen rahvaan kuullen. Pahan tiedon kirjoittaja itse vastustaa myyttien syöttämistä kansalle.

Kirja esittää myös kysymyksen, voiko uskonnoton henkilö olla moraalisesti hyvä. Tämä kysymys nousee usein esille esimerkiksi ateistien ja uskovaisten välisissä väittelyissä. Kirja vastaa: voi.

Oma mielipiteeni ei ole ihan yhtä suorasukainen. Mielestäni ateistit kyllä usein toimivat moraalisesti hyväksyttävästi (eikös tämä ole ihan itsestäänselvyys?), enkä näe mitään väliä sillä, onko heidän motivaationsa lähtöisin itsekkyydestä ja opportunismista. Mielestäni se, että ateisti toimii moraalisesti hyvin, on kuitenkin osoitus siitä, ettei hän todellisuudessa elä oman tieteellisen maailmankuvansa mukaisesti. Jotta voisi uskoa, että omilla teoilla on jotain väliä, on uskottava yliluonnolliseen tai ainakin antauduttava omien vaistojen valtaan järkeistämättä asioita. ”Vapaa-ajattelijat edistävät uskonnotonta ja tieteellistä maailmankatsomusta.” Tiede ei anna mitään perustelua sille, miksi moraaliteorioiden pohjana olevat prinsiipit olisivat itseisarvoja.

Paha tieto on mielenkiintoinen kirja luettavaksi. Yksikin filosofian lukiokurssi pohjatietona auttaa sen ymmärtämistä. Sitä ei ehkä kannata lukea, jollei missään tapauksessa tahdo kyseenalaistaa pohjimmaisia käsityksiään.

scan0004

Advertisements

2 responses to “Janne Kivivuori: Paha tieto. Tieteenvastainen ajattelu antiikista uusimpiin kiistoihin

  • Kimmo (@kimmokhdn)

    Tämä on minulle mielenkiintoinen kirja, koska luin sen aikana, jolloin oma ajatteluni kulki muodikkaita tieteenvastaisia uria. Inhosin kirjaa silloin, mutta nyt haluaisin lukea sen uudestaan.

    Kun aloin ottamaan etäisyyttä tieteenvastaisiin muotifilosofioihin, huomasin, miten syvällä rationaalisuuden halveksunta kulttuurissa onkaan. Kyse ei ole vain uskontojen kulttuurisesta erityisasemasta, vaan jostain paljon yleisemmästä tiedettä ja rationaalisuutta kohtaan tunnetusta epäluuloisuudesta, jota tapaa niin humanististen alojen kuin uskontojenkin piirissä.

    Monet näyttävät pelkäävän, että empiirinen tutkimus sanoo viimeisen sanan jostain heille tärkeästä asiasta, ja että se rajoittaa heidän vapauttaan muokata siihen liittyviä merkityksiä itselleen sopiviksi. Monilla tieteenvastaisuus liittyy myös perinteisen älynkulttuurin esteettisiin normeihin. Tieteellinen realismi edustaa heille intellektuaalista barbariaa ja faktoista vapaa tulkinnallisuus on syvähenkisen maailmankuvan perusedellytys.

    Joka tapauksessa käsitys, että todellisuudessa olisi kyse vaihtoehtoisista tulkinnoista ja tulkintojen välisestä yhteiskunnallisesta kamppailusta näyttää levinneen hälyttävän laajalle. Olen törmännyt toistuvasti väitteeseen, että tieteellinen kiinnostus tosiasioita kohtaan on aina itsen asemoimista ideologisesti suhteessa tutkittaviin asioihin. Tiede nähdään toisin sanoen jo lähtökohtaisesti ideologiana sanan painavimmassa merkityksessä.

    Hauskalta kuulostaa myös usein kuultu väite, että empiirisessä tiedekäsityksessä pitäytyminen kertoo ”falloskeskeisestä” tai peräti ”fallogosentrisestä” (fallos+logos) luonteenlaadusta. Tämän teorian mukaan empiirinen tiede on kehittynyt maskuliinisten, miehiä etuoikeuttavien merkitysjärjestelmien piirissä, ja että tieteellisen tiedon tuottaminen olisi näin ollen itsessään miehiä etuoikeuttava ja naisia sortava mekanismi.

    • perttuk

      Hieno analyysi! Olen ilmeisesti kulkenut täysin päinvastaisen kehityskaaren kuin sinä. Tunnistan itseni ”rationaalisuuden halveksijoiden” luonnehdinnastasi. Oma tulkintani asioiden tilasta tosin poikkeaa kirjoituksestasi siinä, että nk. ”tieteellinen realismi” tai materialismi tuntuisi olevan nykyisin muotia ja ”tieteenvastaiset” ideologiat yleisesti halveksuttua, huuhaaksi leimattua marginaalikamaa.

      Tätä kokemustani alleviivaa viimeisin Päivi Räsäs -kohu, jossa koko liberaali media ja sen mukana Suomi tuntui salamana kauhistuneen siitä ajatuksesta, että jotkut eivät ainoastaan kutsuisi itseään kristityiksi vaan myös ihan oikeasti toimisivat sellaisen olettamuksen mukaisesti, että maailma ja ihmiset muka olisivat yliluonnollisen persoonan luomia.

      Kiinnitän huomiota sanavalintaasi, että ajatus eri tulkintojen samanarvoisuudesta olisi levinnyt ”hälyttävän” laajalle. Tuntuu erikoiselta, että käyttäisit näin latautunutta ilmaisua. En näe, mitä kielteisiä seurauksia tulkinnallisuuden yleisestä hyväksymisestä — joka siis ei minun mielestäni ole todellinen ilmiö — olisi; en tosin ylipäänsä näe, miten joitain asioita voitaisiin materialistisessa, redusoidussa maailmankatsomuksessa pitää kielteisinä.

      Tieteeseen kohdistuva epäluuloisuus ei kosketa matematiikkaa, joka on eksakti tiede, vaan luonnontieteitä, joissa tehdään tulkintoja. Tulkintoja ohjaavat ennakko-olettamukset. Kokonaan uusia ennakko-olettamuksia on tietyissä asioissa miltei mahdotonta saada edes vakavan keskustelun aiheiksi tiedemaailmassa, koska aiempien olettamusten hylkääminen romahduttaisi luonnontieteiden suuren sisäisesti koherentin* himmelin. Esimerkiksi käytännöllisesti katsoen kaikista fossiililöydöistä on eristettävissä radiohiiltä, joten matemaattisesti tulkittuna kaikkien on oltava korkeintaan parikymmentä tuhatta (?) vuotta vanhoja. Koska tämä ei kuitenkaan sovi tieteiden ennakko-oletukseen, joka torjuu kaikki yliluonnolliset ja deus ex machina -tyyppiset selitykset, paleontologinen tiedeyhteisö on käytännöllisesti katsoen yksimielinen sen suhteen, että nämä vuosimiljoonien ikäiset fossiilit ovat vain kontaminoituneet radiohiilellä jälkikäteen. Joku kreationisti väittäisi, ettei paleontologia ole tästä yksimielinen, mutta totuus on, että se, joka ei ole yksimielinen tästä asiasta, joutuu vakavasti otettujen paleontologien piirien ulkopuolelle.

      *) Myös eri uskontojen voidaan väittää olevan sisäisesti koherentteja. Tästä varmasti kumpuaa ajatus, että ne ovat tieteen kanssa samanvertaisia tulkintoja.

      Tuntuu välttämättömältä arvioida eri tulkintoja, siis ”tieteellisyyttä” ja ”tieteenvastaisuutta”, siitä näkökulmasta, mitä tarjottavaa niillä on, yliluonnollista kun ei voida yllä mainitusta syystä tieteellisesti kumota. Puhdas materialismi on tylsää ja riisuu kaikelta merkityksellisyyden. Se ei pysty tarjoamaan edes mitään syytä itsensä tutkimiselle. Se pystyy kertomaan meille tarkalleen, mitä seurauksia eri tapahtumilla ja teoilla voi olla, mutta ei vastaa siihen, mitä pitäisi tehdä. Mielestäni nihilismi (äärimmillään: https://krooninenaly.wordpress.com/2011/07/18/diskontinuaatio/) on ainoaa todellista materialismin elämistä todeksi omassa elämässä.

      On varmasti totta, että jotkut uskovat tieteen olevan fallogosentristä; mikä muu selittäisi naistutkimus-nimisen pseudotieteen synnyn? 😉 Sitä ei ainakaan luonut älykäs suunnittelija.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: