Kirkon tulevaisuus

Hyvää isänpäivää kaikille isille! Tänään on myös seurakuntavaalipäivä, ja ainakin Tampereella äänestys jatkuu vielä huomenna. Pohdin taannoin, viitsisinkö mennä äänestämään. En tiennyt mitään ehdokkaista, valinnanvara oli suppea ja olin muutenkin aikeissa erota kirkosta. Mutta sitten löytyi netistä vaalikone. (Ei, Kesseli, ei Lehden vaalikonetta.  Se suositteli ehdokkaakseni kirkkovenettä…)
 
Astuin kirkkoon pääovesta. Alttarin edessä istui kolme miestä pöydän takana. Yhden heistä tunnistin kirkkoherraksi. (Kielikello-lehden uusimmassa numerossa muuten kerrottiin, että kirkkoherra on vanha virhekäännös sanasta kyrkoherde, joka tarkoittaa oikeasti kirkkopaimenta. Tuomiokirkkokin on virhekäännös; sanat domkyrka ja Domkirche tarkoittavat (piispan) kotikirkkoa (lat. domus, koti). Artikkelin kirjoittaja pohti, miten nuo virhekäännökset ovat mahtaneet vaikuttaa kirkon auktoriteettiin suomenkielisten keskuudessa.)
 
Vaalissa äänestetään kahdelta ehdokaslistalta: seurakuntaneuvoston ja yhteisen kirkkovaltuuston. Olin painanut ehdokkaitteni nimet muistiin jo etukäteen. Kyseessä oli muuten ensimmäinen äänestykseni, sillä presidentinvaaleihin olin tosiaan kaksi viikkoa liian nuori.
 
Kirjoitin hiljattain äidinkieleen esseen (9½) siitä, miten kirkko vastaa ihmisten odotuksiin. Harhauduin kylläkin hieman tehtävänannosta. Lainaan tähän muutamia kohtia, jotka kenties jotenkin liittyvät "äänestyskäyttäytymiseeni".
Ristiriitaiset odotukset repivät kirkkoa
 
Kirkko vaikuttaisi olevan tienhaarassa. – – Onko se maallistuneessa Suomessa kansan yhdistäjä, joka pyrkii haalimaan mahdollisimman paljon jäseniä miellyttämällä kaikkia, vai onko se perinteisen kristillisyyden saarnaaja, joka uskaltaa esittää jäsenilleen vaatimuksia vaalien perinteisiä kristillisiä arvojaan?
– –
Toiset kirkkoon kriittisesti suhtautuvat sanovat, että kirkko on vanhanaikainen ja suvaitsematon, toiset taas väittävät kirkon päinvastoin siirtyvän kohti poliittista korrektiutta periaatteistaan tinkien. – –
 
– – naispappeus on joillekin ihmisille osoitus kirkon Raamatun vastaisesta toiminnasta. Toisille se on todiste kirkon kyvystä muuttua. – –
 
Kirkon olemukseen ei periaatteessa kuulu demokratia tai ihmisten muuttuvien mielipiteiden mukaan toimiminen, mutta toisaalta kirkko on olemassa ihmisiä varten. Periaatteessa Raamattu on ainoa taho, joka saa sanella eettisiä ohjeita, mutta käytännössä ihmisten mielipiteet ja odotukset eivät voi olla vaikuttamatta kirkon kantoihin.
 
Jos kirkon päätehtävänä pidetään Raamatun saarnaamista ja opettamista ihmisille, se ei ole hoitanut tehtäväänsä kovin hyvin. – – Naispappeutta ja muita kyseenalaisia uudistuksia ei ole kattavasti perusteltu Raamatulla – –
 
Miten kirkko voisi olla koko kansan kirkko, jollei se voi muuttua? Jäljelle jää vain se epärealistinen visio, että kaikki ihmiset muuttuisivat. – –
 
– – Luostarilaitoksesta ja pappien selibaatista luopuminen ovat aikoinaan olleet paljon suurempi muutos, joidenkin mielestä häväistys, kuin tuore naispappeus! Uudistuksia ei tule sinänsä pelätä, mutta kirkon tulisi koetella niitä huolellisesti. – –
MAOL-taulukot-kirja on hävinnyt. Ei hyvä. Huomenna olisi 3×75 minuuttia fysiikkaa.
Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: