Annina Holmberg: Lumotut

Vaikka jonkun kirjailijan nuortenfantasia saattaisi purrakin, genren kiinnostavuus ei selvästikään ole yleistettävissä. Annina Holmbergin kirja oli pettymys. Tosin epäilisin, etten ole kohderyhmää.
 
Kiinnostuin kirjasta, kun luin sen arvostelun jostain nuorten kirjallisuslehdestä, jonka nimeä en nyt muista. (Tänään on ollut mutenkin niin väsyttävä päivä, että ihme jos muistan mitään…) Lehdessä lupailtiin "taistelua nykymaailmassa vampyyrejä ja ihmissusia vastaan". Se puoli kirjasta vain jäi tosi laimeaksi. Kirjan perusideassa olisi selvästi ollut ainekset parempaan, mutta se olisi tarvinnut paljon enemmän kuin pikkumuutoksia.
 
Kirja antaa myös hyvin epäaidon kuvan ihmissuhteista (jopa minä kaikista ihmisistä huomaan sen… se kertoo jo jotain), ja paikoin kirjan henkilöiden tekemät johtopäätökset saavat lukijan vain ajatelemaan: "Eihän tuosta mitenkään voi päätellä, että…"
 
Kirja tuntuu myös puskevan eteenpäin niin suurella nopeudella, että sen sisältöä (nimenomaan sitä fantasianomaista puolta) ei ehdi sisäistää. Tämä saattaisi toimia pitkissä kirjoissa kuten Tarussa sormusten herrasta (en tosin tiedä, sillä en ole vielä lukenut ko. kirjoja), kun kirjan ihmeellisyyksiä voi "ottaa kiinni" sen edetessä, mutta Lumotut on siihen auttamattomasti liian lyhyt.
 
Parhaissa kirjoissa loppuhuipennus on erittäin tiivistunnelmainen ja pitkähkö. Lumottujen loppuhuipennus ei ollut kumpaakaan, jos siinä edes sellaista oli.
 
Ehkä joku muu kohderyhmä (kenties 16-vuotiaat tytöt?) saattaisi pitää kirjasta. Minä en.
Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: