Missä arki?

Aina kun minulle on luvassa jotain hermostuttavaa "erityistoimintaa", tuudittaudun sillä, että "kun tämä on ohi, voin taas huokaista helpotuksesta ja palata arkeen". Asia on näin yleensä silloin, kun velvollisuutenani on tehdä jotain, mennä jonnekin tai tavata joku.

Nyt ei kuitenkaan arkea ole näkyvissä, mikä johtuu kaiken tärkeän ja erikoisen kasaantumisesta. Tänään oli ruotsin uusinta. En ollut muistanut lukea lainkaan! Tiesin kyllä, että koe olisi tulossa, mutta en tullut ajatelleeksi lukea. Uskomatonta! Krooninen äly ja hajamielisyys mahtuvat samaan päähän . No, koe meni silti ihan kivasti, kun luin yhteensä ehkä kolme varttia paniikkilukemista.

Tänään minun piti haastatella meidän lukiolla toista päivää parveilleita tupakkavalistajia, joita ystävällisesti kutsun tupakka-hihhuleiksi. Haastattelussa (jossa olin jostain ihmeen syystä hermostunut) kävi ilmi, että he ovat sairaanhoitajaopiskelijoita.

Kävin myös terveydenhoitajalla. Viikolla hiihtoloman jälkeen (hiihtoloma on meillä ensi viikolla) pääsen lääkärin vastaanotolle, ja juttelemme silmälaseista.

Huomenna minun pitäisi hakea henkilökortti poliisilaitokselta. Siitä tulee "hauska" reissu. Minulla on mukavasti aina tapana kuvitella, mikä voisi mennä pieleen, mutta lopulta asiat aina menevät pieleen ihan muilla tavoin.

Sitä ennen minun pitäisi käydä passikuvauttamassa itseni. Ja lisäksi ostamassa junalippu. Ja jos paikallislehti sattuu haluamaan juttuni tupakka-hihhuleista, minun täytyy käydä siellä ensin. Tai jotain.

Lisäksi on menossa autokoulu. Ensi viikolla on lomaa (no, se on oikeastaan positiivinen arjen keskeytys). Koko ajan on sellainen tunne, että 1) en ehdi hoitaa kasaantuneita hommia ajoissa (varsinkin puhuttaessa lasien ja terveystodistuksen hankkimisesta) ja 2) en muista tehdä kaikkea, ja se kostautuu. Omistan kyllä kalenterin…

Ehkä minun pitäisi hieman kypsyä ja hyväksyä se, että kaikenlainen erikoinen ja epämiellyttäväkin velvollisuus/homma kuuluu arkeen, sen sijaan, että marisen siitä lapsellisesti. Onneksi on blogi. Kiitos, MSN, että tiedotit siitä mahdollisuudesta Hotmailiin!

Advertisements

2 responses to “Missä arki?

  • Sanna

    On se vaan niin helppoa olla abi ja lukulomalainen, kun saa vaan päivät pitkät lukea ja hermoilla kun lukusuunnitelma laahaa edelleen perässä 😀 mutta lohdutuksen sana sun kiireisiin: kyllä se helpottaa(no ainakin jollain tavalla) kun pääset abiksi. Tottakai edelleen on kiireitä ja hommia(ja jos osaa stressaamisen jalon taidon niin tietysti saa stressata kirjoituksia), mutta eri tavalla kuin kakkosella. Ite tuntuu että kakkosluokka oli pahinta aikaa kun niitä hommia vaan tuli yhä enemmän. Se oli oikein shokkihoitoa, kun ykkösellä oli tottunut jotenkin helpohkoon tahtiin, mutta täytyy sanoa ettei kirjoitukset tunnu enää lukio-opiskelussa totutun tahdin jälkeen niiiin kamalilta kuin joskus ykkösellä… 🙂 tää on itseasiassa aika rentoa hommaa…mitä nyt joskus voi painaa paniikkinappulaa x)

  • Perttu

    No, kiva tietää ettei se ihan samaa ole kolmosella. Tosin mullahan onkin silloin vain muutama kurssi jokaisessa jaksossa. Ja eiköhän koulun ulkopuoliset ekstratkin hieman vähene 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: