Joululahjaostokset aina näin

Kun olin pienempi, tykkäsin joululahjojen ostamisesta tosi paljon. Halusin silloinkin säästää rahaa, mutta ajattelin aina myös, että ajatus on tärkein. Ajattelin, että lahja voi olla vaikka hammasharja, kunhan mukana on ajatusta.

Tuolloin hankin joululahjaksi jotain hyödyllistäkin: pari Iittalan juomalasia. Nykyään en ostaisi niin yksinkertaista lahjaa kenellekään (siksikin, että kaikilla on jo juomalaseja).

Eräs tuttava (en nyt viitsi kertoa nimiä, ettei yksityisyyden suoja kärsi) osti tänä vuonna eräälle henkilölle lahjaksi Aalto designiä olevan maljakkosetin peräti 80 eurolla. Itse en pystyisi käyttämään lahjoihin niin valtavia summia, varsinkaan, jos en olisi varma, mistä saaja pitää. (Tämä eräs tuttava kylläkin tiedi lahjan saajan haluavan sellaisen.)

Muutamat viime vuodet lahjaostokset ovat menneet saman kaavan mukaan:

  • Olen liikkeellä ehkä 15.–20.12.
  • Menen johonkin tavarataloon.
  • En löydä oikein mitään, mitä uskaltaisin ostaa lahjaksi.
    • Hortoilen tavaratalossa iltamyöhään asti.
    • Lopulta olen hyvin väsynyt -> ostan jotain umpimähkään tai en osta mitään ja reissu on mennyt hukkaan.
  • Menen ostoksille uudestaan seuraavana päivänä.
  • Ostan isäni perheelle jotain saunaan liittyvää.
  • Veljet saavat jonkin lautapelin tai lelun.

Lahjavalintani ovat tainneet kuitenkin olla yleisesti ottaen kohtalaisen hyviä. Annoin viime vuonna veljilleni Monopoly Juniorin, josta he pitivät. Itselleni ja äidille ostin leivänpaahtimen, jota olen tänä vuonna käyttänyt ainakin useita kymmeniä kertoja.

Viime vuonna minuun iski joku ihmeellinen hyperanteliaisuus. Ajattelin, että kun materia (myös raha) on katoavaista, voin ostaa miten paljon vain. "Yhden kerranhan tässä vaan eletään." Ajattelin jopa ostaa veljilleni jäätelökoneen, mutta lopulta luovuin ajatuksesta.

Menin tänään ensimmäistä kertaa tänä vuonna lahjaostoksille. Jouluun on alle kolme viikkoa aikaa.

En löytänyt Citymarketista juuri mitään (paitsi itselleni). Kodin ykkösestä ostin veljilleni Carcassonne-lautapelin. (Toivottavasti he eivät lue blogiani vahingossakaan…) Ikäsuositus on yli 8 vuotta. Peli vaikuttaa sääntöjen perusteella monimutkaiselta, mutta lautapelit.fi-sivustolla se on ainakin saanut hyviä arvosteluja. Toivottavasti oli hyvä ostos!

Käyn myöhemmin vielä jossain kirjakaupassa hankkimassa lahjoja. Kodin ykkösestä ei kirjoja todellakaan kannata ostaa, esim. Ilkka Remeksen Nimessä ja veressä -kirjaa myydään muualla alennettuun hintaan useita euroja halvemmalla. Haluaisin myös ostaa erään tamperelaisdekkaristin kirjan Sana sanaa vastaan, jos saan sen jostain kohtuuhinnalla.

Plussa-korttia jäin kaipaamaan. Sillä olisin saanut Kodin ykkösestä palkitun Menolippu-lautapelin todella hyvällä alennuksella. Kodin ykkösessä oli paljon muitakin plussakorttialennuksia. Pitää kysyä, jos saisin vaikka rinnakkaiskortin joltain perheenjäseneltä.

Olen ilmeisesti menossa jouluksi Varkauteen, joten mummillekin voisi jonkin lahjan keksiä. Mikään koriste-esine, kirja tms. se ei voi olla, sillä hän yrittää päinvastoin päästä eroon jo omistamastaan "romusta". Ei makeisia, hän on diabeetikko eikä erityisemmin kaipaakaan namia. Jotain kertakäyttöistä tai kulutustavaraa? Mitä ostaa jollekin, jolla "on jo kaikkea"?

Tänä vuonna olen sikäli onnistunut irtautumaan tuosta jokavuotisesta kaavastani, että olen ajoissa liikkeellä. Mutta lahjojenlöytämisen vaikeus ei ole kadonnut minnekään.

Motivaattorini (vai olisiko "motiivi" kunnollista kielenkäyttöä? olisi.) on edelleen antamisen ilo. Ei pakkomiellettä…

Advertisements

4 responses to “Joululahjaostokset aina näin

  • svensk

    Todella mukava kuulla Perttu joulukokemuksistasi. Haluaisitko joskus lähteä kanssani hakemaan havuja Suolijärven metsästä tai muuta jouluun liittyvää? Voisimme myös pystyttää teltat tuonne Suolijärven poukamaan ja viettää jouluisia tunnelmia!

  • A

    Tykkäiskö sun mummo jostain käsityöjutuista? Jostain saattais löytyä vaikka käsintehdyt villasukat tai muuta vastaavaa. Jos mummo on käsityöihminen, saattais tykätä vaikka ihan langoistakin. Mulla on ainakin sellanen kuva, että vanhemmat ihmiset osaa arvostaa käsin perinteisesti tehtyjä juttuja.Mä alan jo pikkuhiljaa oppia, alotin lahjamietinnän joskus lokakuussa. Muuten tulee paniikki ja ostaisin sitten kaikkea ihan turhaa. Rahathan siinä vaan menis hukkaan…

  • Sanna

    Mulla on kans ongelmana se että jätän jouluostokset liian myöhään 🙂 onneksi olen kirjakaupassa töissä joulun aikana niin voin sieltä sitten hankkia (loput) lahjat x) nyt pitäisi ensin saada joulukortit tehtyä ja sitten keskittyä niihin lahjoihin. Budjettini on pieni, mutta enköhän mä jotain jokaiselle löydä 🙂 ajatushan on tosiaan tärkein. Hyvää itsenäisyyspäivää muutes 🙂

  • Perttu

    Langat olisi muuten oikein hyvä idea, mutta mummi taitaa itse tietää parhaiten, millaista tarvitsee. Ja hänellä kai on sitä omasta takaa. Jokin sentapainen kyllä voisi ollakin… Pitää ottaa mietintään, kiitti vinkistä.Hyvää itsenäisyyspäivää itse kullekin!Tuo "Poppari" oli yhden yläasteen opettajan lempinimi. Hänestä oli liikkeellä kaikenlaisia huhuja… 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: