Dan Brown: Enkelit ja demonit

Tekstissä olevat juonipaljastukset ovat valkoisella, joten ne saa näkyviin valitsemalla tekstin. Ei todellakaan kannata lukea niitä, jos on pienikin mahdollisuus, että aiot lukea kirjan.

Dan Brownin vuonna 2000 valmistuneessa teoksessa seikkailee sama symbologi, joka on myös hänen seuraavan kirjansa, Da Vinci -koodin, päähenkilö: Robert Langdon. Dan Brown on näköjään käyttänyt Da Vinci -koodissa samantyyppistä runkoa kuin Enkeleissä ja demoneissa (tästä oli taannoin juttu jossain lehdessä, olisiko ollut Cityssä):

  • Murhattu tyyppi (Leonardo Vetra / Jacques)
  • Murhatun tyypin tytär / tyttärentytär (Vittoria / Sophie)
  • Petetyksi tuleva salamurhaaja (assassiini / Silas)
  • Salaseura (Illuminati / Siionin luostari)
  • Vammautunut henkilö, joka tekee jotain yllättävää (Kohler / Teabing)

Dan Brownin tyyli kirjoittaa on mukaansatempaava ja viihdyttävä. Todella kiva tehokeino on syventää hahmoja antamalla heidän menneisyydestään jokin takauma vuorotellen kirjan mittaan.

Kirja alkaa samoin kuin Da Vinci -koodi: Langdon herätetään keskellä yötä ja hänet kutsutaan selvittämään murhaa. Häntä tullaan hakemaan Sveitsiin hiukkastutkimuslaitos CERNiin, jossa on tapettu tiedemies / katolinen pappi Leonardo Vetra. Leonardon ja hänen tyttärensä Vittorian yhteisestä antimateriatutkimuksesta syntynyt neljännesgramman massainen antimaterianäyte on varastettu. Sillä on valtava tuhovoima, ja se räjähtää, kun kantosäilion akku on tyhjä: keskiyöllä. Vatikaanista tulee yhteydenotto CERNiin, kun sveitsiläiskaarti havaitsee säiliön turvakamerakuvassa – tosin varas on vienyt turvakameran tuntemattomaan paikkaan, joten säiliötä ei löydy.

Kirja käsittelee minua suunnattomasti kiinnostavaa aihepiiriä: salaseura Illuminatia, salaliittoteorioita ja Vatikaania. Käy ilmi, että antimaterian on vienyt Illuminatin kätyri, joka ei aio neuvotella – hän räjäyttää Vatikaanin, jossa on juuri meneillään konklaavi, siis paavinvaali. Tämä aihepiiri koskettaa meitäkin, sillä uusi paavihan valittiin juuri tänä vuonna. Dan Brown ei tietenkään voinut tietää vuonna 2000, millainen mediamylläkkä se olisi nykypäivänä; hän kuvaa sitä kirjassa vähäpätöisenä pidetyksi asiaksi, joka ei kiinnosta suurta yleisöä ympäri maailman. Kiinnostavuutta lisää vasta se, kun antimaterian ryöstänyt salamurhaaja ottaa yhteyttä erääseen tv-toimittajaan ja kertoo Illuminatin nimissä tulevasta räjähdyksestä ja kertoo myös vanginneensa ja aikovansa surmata "tieteen alttareilla" neljä kaardinaalia – suosikit tulevaksi paaviksi.

Robert Langdon ja Vittoria Vetra keksivät, miten pelastaa kaardinaalit: he lähtevät etsimään noita Illuminatien "tieteen alttareita" ympäri Roomaa; ne ovat kirkoissa, ja niille löytää seuraamalla patsaisiin piilotettuja vihjeitä. Seikkailu on valmis! Ihmeelliset, kekseliäät juonenkäänteet ja toiminnan tunnelma tekevät kirjan jättämisen kesken vaikeaksi. Dan Brown onnistui tässä kirjassa sikäli yhtä hyvin kuin Da Vinci -koodissa.

Kirjan suhtautuminen katoliseen kirkkoon ja kristinuskoon tuntuu yllättävän positiiviselta ottaen huomioon, että Dan Brown on kuulemma kaikkea muuta kuin harras katolilainen ja paavin suosikki. Ei taida hänellä Da Vinci -koodin jälkeen olla asiaakaan Vatikaaniin… Kirjassa kuitenkin tuntuu tapahtuvan kaikenlaisia ihmeitä ja katoliseen kirkkoon ja sen väkeen tunnutaan ottavan todella myönteinen kanta – mutta sitten kaikki muuttuu. Käy ilmi, että mitään ihmeitä ei ehkä tapahtunutkaan ja että yksi luotettavimmista kirjan katolisista papeista on kaikkien murhien takana pelaten omaa peliään obsessioidensa ja traumojensa kanssa. Kirjan loppuosassa tunnelmasta tulee niin kutkuttavan jännittävä, ettei kirjaa voi laskea kädestään. Lukukokemus on silloin huipussaan!

Faktoja

Sekä Enkeleiden ja demonien että Da Vinci -koodin alussa on sivu otsikolla "Faktoja". Sivulla kerrotaan, mikä kaikki kirjassa pitää paikkansa. Enkelit ja demonit -kirjan faktoja-sivulla annetaan ymmärtää, että antimateriaa aletaan tuottaa CERNissä paljon lisää, kun uusi hiukkaskiihdytin valmistuu. Sanotaan myös, että antimateria on tehokkain ihmisen käytettävissä oleva energianlähde. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Kirjassa on valtavasti epätarkkuuksia, fiktiota, pikkuvirheitä ja täyttä potaskaa. Niistä olen lukenut Wikipediasta ja eräästä blogista, jonka löysin. Ei siis kannata ammentaa tästä kirjasta faktatiedoksi tulevaa käyttöä varten. Epäselvyyksiä on nyt yhtä paljon kuin Da Vinci -koodin ja Da Vinci -koodin aakkosten jälkeen.

Faktanpuute ei estä minua suosittelemasta kirjaa lämpimästi – sen seikkailu ja etenkin viimeiset yllättävät juonenkäänteet sekä onnellinen loppu takaavat, että kirjan parissa viihtyy erinomaisesti – hitto vie, minähän luin lähes puolet siitä perjantai-illan aikana!

Mainokset

2 responses to “Dan Brown: Enkelit ja demonit

  • A

    Luitko ensin Da Vinci -koodin vai alotitko tosta Enkelit ja demonit -kirjasta? Mä oon pitemmän aikaa miettinyt Brownin teoksen lukemista, mutta en osaa päättää kummasta aloittaa. Kronologinen järjestys olis kai järkevin. Vai miten itse teit?

  • Perttu

    Ensin Da Vincin, koska se oli kohutumpi. Sitten luin Enkelit ja demonit, koska pidin Da Vincista niin paljon. Da Vinci ei juurikaan viittaa ("ole jatkoa") Enkeleihin ja demoneihin, joten mielestäni järjestyksellä ei ole väliä.Suosittelen kuitenkin lämpimästi molempia kirjoja 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: