Noloa

Tapahtui juuri se, mitä olin pelännyt ja minkä olin toivonut välttäväni. Kaksi ensimmäistä sanaa. Oliko tuo minun ääneni? Hätäisesti joku kommentti. Aihe, josta minulla ei oikein ollut sanottavaa. Puhuin nopeasti mutta änkyttäen. Verenpaine oli huippulukemissa, samoin pulssi. Miksen istunut kauemmas käytävältä?

Toimittaja esitti kysymyksiä ja valitsi mielivaltaisesti vastaajia. Juuri sellainen tilanne, jota minä kammoksun.

Akuutti tyhmyys. En tietenkään voinut ajatella, olin niin nolona. Keksin paljon lisää kommenttiini – mutta vasta jälkikäteen. Jälkiviisaus on perseestä. (Ei kirjaimellisesti, aivoistahan sekin oikeasti tulee.)

Kuuntelemassa: useita opettajia, kaikki ykkösvuoden opiskelijat sekä kymmeniä sivullisia. Kenties ei kuitenkaan rehtori, tai jos oli, en halua tietää.

Esiintymisjännitys on oikeasti erittäin yleistä. Kaikki eivät siitä tietenkään kärsi, mutta useimmat, vaikka sitä ei ehkä itsevarmojen näköisistä esiintyjistä huomaa. Itselleen sitä kuitenkin on kriittisin. Tai sitten minun esiintymisjännitykseni vain on huippuluokkaa, pahempaa kuin kenelläkään. Mutta inhimillistähän se on. Ei kai kukaan ajattele minusta erityisen negatiivisesti näin jälkikäteen. Kenties säälivästi…

Tilaisuuden jälkeen kymmenet huokaisivat helpotuksesta (koska eivät joutuneet kommentoimaan). Ainakin yksi oli nolona.

Advertisements

3 responses to “Noloa

  • Sanna

    Kaikki jännittää joskus ja kyllä kaikki tietää miltä jännittäminen tuntuu, joten se on todellakin ihan inhimillistä 🙂 ja yleensä voi olla niinkin etteivät muut edes erityisesti huomaa toisen jännitystä, vaikka itsestä tuntuu että kaikki katsovat suurennuslasilla esim. esitelmän aikana 🙂 kokemus tuo vähän varmuutta tuohon…paitsi varmaan mun tapauksessa…mä oon krooninen jännittäjä 😀

  • Perttu

    Ihan totta. Tosin tässä tapauksessa kaikki VARMASTI huomasivat, usko pois :)Jos saisi järkeä mukaan koko jännitysasiaan, sen voisi varmaan "käsitellä" niin ettei enää jännittäisi. Mutta jostain syystä järkiperusteet eivät tehoa meihin jännittäjiin 🙂

  • Sanna

    Joo järki tuntuu olevan tosi kaukana kun pitäis jotenkin esiintyä 🙂 ei sitä vaan koskaan tunnu tajuavan että siinä tilanteessa ei ole mitään niiiin noloa, miltä se itsestä ehkä tuntuu. Mutta ainakin sen olen tajunnut että mä saan ihan vapaasti olla tällainen jännittäjä. Maailmassa on muutenkin ihan liikaa joka paikassa päätänsä aukovia että ne kyllä täyttää munkin paikan 😀

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggers like this: